Painitaan ja maistellaan kaikkea mahdollista

Ulkona rapsakka -15C ja aurinko paistoi. Olisi ollut mainio ulkoilukeli, mutta Parikkala ja pennut kutsuivat sunnuntai päivänä. Ei tarvinnut miettiä kumman valitsen. Annella sain vastaani iloisen Fannyn joka kaipasi niin kovasti huomiotani ja rapsutuksia. Pennuilla reviiri senkuin laajenee ja hereillä ollessa tehdään jo muutakin kuin vain syödään. Huoneesta jo lähdetään tutkimusmatkoille muualle taloon. Jalat kantavat jo paljon paljon paremmin kuin viime kerralla. Pennut ottavat kontaktia oikein kunnolla ja tutkivat suullaan jo kaikkea mahdollista sekä hakeutuvat ihmisen luo ja yrittävät kiipeillä syliin. Suussa on jo sormin havaittavissa kohoumat hampaiden tulon merkiksi, mutta vielä ei naskaleita tarvinnut "pelätä". Pennuilla selkeästi korvat aukeamassa, korvissa alkaa korvakäytävä jo näkymään ja kun ääniä aiheutettiin tutkimismielessä niin reaktioita saatiin aikaiseksi. Sisaruksien kesken ja ruvettu leikkimään/painimaan. Tassuilla läpsitään ja suulla hamutaan jo nenää/korvaa tms ikenien väliin.

Luonteita alkaa tulemaan jo esille enemmän ja enemmän. Viirupää on aina joka paikassa mukana, mutta vaikuttaa muuten aika lempeältä luonteelta, viihtyy kovasti sylissä. Vaaleampi narttu (mahdollisesti sijoitukseen menossa) on kyllä kipakka luonne, ääntä löytyy ja komentaa jo :D Pentueen nuorin, tumma pitkähäntä uros on kyllä hauska tapaus, sitä tuntuu kovasti kiinnostavan muiden urosten pippelit tissin toivossa, että sellainen mies. Enemmän myös alkaa pentujen värit erottumaan. Tummuuden ja harmauden sävyt alkaa näkymään, pennut on helpompi jo tunnistaa toisistaan (ei tarvitse pelkästään häntää tuijotella).

Pennuilla on myös koittanut herkkujen päivä kun ovat nyt kahtena päivänä saaneet maistella kiinteää ruokaa, jauhelihaa. Ja jestas sitä tassujen vilinää kun haistavat lihan. Nenä käy, suu hamuaa ja tassut vie herkkua kohden. Ei kukaan näytä epäröivän herkun suhteen, osa jopa "sekosi" lihan hajusta. Fannyhan ei voinut ymmärtää, että herkku meni sivusuun pennuille eikä hänelle. Saas nähdä millainen mutru ilme pennuilla on/ollut tänään kun koittaa ensimmäinen matolääkekuuri.

Minua myös siellä odotti jälleen 160 kynttä huollettavana, Fanny oli tämän jälkeen sitä mieltä, että "ai tämämkö takia vain tulit", enkä ollut enää suosiossa. Pennut eivät onneksi olleet moksiskaan kuin sen hetken kun leikkuuta suoritettiin ja sen jälkeen unet sylissä kelpasivat. Fannylla on edelleen pohjaton nälkä, mutta onhan sitä syötävä, että tuollaisen pesueen ruokkii ja pysyy linjat/ulkomuoto kohdillaan. Fanny on yllättävän hyvässä kunnossa, ei ole kuihtunut edelleenkään ja karva on hyvässä kunnossa.

Nenut vastakkain

Pitihän sitä käydä jo luuta lipomassa

Jopas jalkani aiheutti irvistyksen ;)

Raasu erehtyi menee Fannyn luo joka söi luuta, sai tietenkin lähdöt ja ainut turva mikä oli lähellä, oli tiskikone. Ja siellä kökötettiin kunnes pelastava Suvi saapui noutamaan. Rassukka sai oppia kantapään kautta, että Fanny on tarkka ruoastansa. Eikä ole väliä onko pentu vai kuka kyseessä.

Pusu

Painia

Kyllä nukkuminen on ihanaa

Läps

Syön siun nenän!

Koko pesue

Olenko söpö nukkessa?

Uni ei katso paikkaa