Toivottavasti ei nähty viimeisen kerran

Nyt sunnuntaina oli ihan erilainen fiilis lähteä ajamaan Parikkalaan. Tiesin saavani Fannyn kotia, mutta samalla tämä tarkoitti sitä, että pennut näkisin viimeisen kerran. Pennuille oli tärkeä päivä, Kaimio Iris tuli tekemään terveystarkastuksen sekä siruttamaan jokaisen ja minä kiusasin viimeisen kerran kynsileikkureiden kanssa. Saadaan penikat rekisteröityä nyt. Jokainen napero sai nyt viralliset nimet ja kodit lyötiin lukkoon. Olihan jo heti seuraavana päivänä (26.1) kaksi penikkaa lähdössä jo maailmalle kun 7 viikkoa tuli mittariin. Kaikki naperot saivat terveen paperit, uroksilla oli kivekset ja ihasteltiin todella tasaista pentuetta. Fanny kasvattanut hienon tasaisen pentueen! :)

Alunperin oli ajatus, että Fanny olisi vielä viikon ainakin pidempään, mutta emä paran vatsa alkoi sanoa sopimusta irti tehtävästään. Fanny halusi niin kovasti siivota pentujen sotkuja ja ruokailu oli tärkeää, että pakki meni sekasin ja ruoat yms alkoivat tulla yläkautta ulos. Fannyn siivoamista rajoittamalla saatiin vatsaa jo rauhoittumaan, mutta todettiin että pennut varmasti jo pärjäävät ilman emää ja Fanny voi lähteä kotia palautumaan isosta urakastaan. Anne oli saanut furminatorilla ihmeitä aikaan, enää oli pohjakarvaa kauluksessa ja pöksyissä, muuten enää pääliskarvaa jäljellä (minulle ei jäänyt karvan irrotus urakkaa). Huomaa, että pennut syövät jo enemmän kiinteää ruokaa kun Fannyn tissit alkaneet pienentyä, mutta massaa meidän pittää neidille saada takaisin.

Pennut ovat todella vilkkaita ja luonteet tulevat todella hyvin esille. Vauhtia riittää kun hereillä ollaan ja hampaat iskee kiinni joka paikkaan maistelua varten. Muutama ärhäkkäkin tapaus löytyy, muutama peloton tapaus, muutama harkitsija jne :) Pihalla mennään jo ihan eriaskeleella kuin viikko sitten ja tarpeetkin tehdään sinne jos vain annetaan siihen mahdollisuus. Värityksissä tapahtunut vielä pientä muutosta... Pentueessa kaksi rusehtavaa, mutta nekin vaalentuneet vielä. Harmaat ovat myös vaalentuneet. Jännä nähdä lopullinen väri kun pentukarva lähtee. Valitettavasti Viirun viiru alkaa kaventua koko ajan ja varmasti tulee häviämään kokonaan.

Haikea oli Fannyn tavarat kerätä Annelta, vaikka oman koiran saaminen kotia olikin ihanaa. On tässä nyt kuitenkin monen monta viikko ravattu Parikkalassa, joten kuulunut arkeen. Ja samalla tämä tarkoitti sitä, että pentusia en enää näkisi kun lähtevät maailmalle omiin koteihin. On tämä joulu-tammikuu ollut hienoa aikaa kun olen saanut viikottain seurata pentujen kehitystä syntymästä lähtien, mahtava kokemus ollut. Ei voi kuin kiittää Annea, että antanut olla tiiviisti mukana pentujen elämässä, vaikka varmasti olisi mukavaa viettää aikaa vain perheen kesken. Huikea kokemus! Toivottavasti eilinen ei vaan jäänyt pentusten kanssa viimeiseksi kohtaamiseksi vaan näkisin/kuulisin vielä pentusista jatkossakin!

Selkeitä poseraamisen elkeitä

Hyvin kuvauksellinen Viiru/Ike

Mitähän mahtaa olla Viirulla mielessä?

Pissapaperi voi sitten olla ihan ykkösjuttu josta tapellaan

Veli ja sisko, kuin kaksi marjaa

Viirusta tuli tyyny

Hauuuukotus

Ruokahetki. Jestas mitä määrä noihin jo uppoaa

Ulkoilua

Toista kiinnostaa luu ja toista häntä

Nyt taisi lelu kellistää pennun

Fannya kiinnosti kovasti pentujen terveystarkastus/sirutus

Painia, tassuista on kiva napsia

Ovi voi maistua ihmeen hyvältä

Viiru/Ike joutunut alakynteen

Nyt taisi akku hyytyä keskenkaiken

<3

Lopuksi Annen ottamat kuvat penikoista nimien ja osoitteiden kera :)

Tytöt Vas: Idunna "Unna" sijoitusnarttu Kajaaniin Oik Isabella "Isa" Helsinkiin

Töpöpojat Vas: Ilias "Ilpo" Lahteen, Oik: Ivar "Touho" Savonlinnaan

Töpöpojat Vas: Ingo "Luukas" Äänekoskelle, Oik: Ingemar "Masi"Kokkolaan

Pitkähäntäiset pojat Vas: Indy "Indy" Kuusankoskelle, kesk: Isaac "Mici" Juvalle, oik: Ike "Elmo" Tampereelle

Siellä ne jo komeilee koiranetissä

Kuusi viikkoa kohta täynnä

Pentujen ja Fannyn näkemisestä jo viikko vierähtänyt, joten vaikka olikin pieni flunssa päällä niin suuntasin Parikkalaan lauantaita viettämään. Meitä oli isompi porukka kasassa kun pennun ostaja Juvalta oli katsomassa ja sitten Hessun (pentujen isän) omistaja äitinsä kanssa tuli pentuja katsomaan. Hessukin oli mukana matkassa joten näin Fannyn sulhasen livenä viimein. Oikein miellyttävä uros ja hyvän näköinen. Fanny tuotiin Hessua moikkaamaan ulos, ja voi meidän nuorisoa. Kaksikko tunnisti toisensa jo äänestä ja molemmat sekosivat täysin. Hihnat olivat heti solmussa kun leikkiä, hippaa ja painia piti, kuin ei erossa oltais oltukaan. Valitettavasti jäi kamera sisälle, joten tästä en saanut kuvia muistoksi.

Toistan itseäni, mutta pennut olivat jälleen kasvaneet hurjasti viikossa. Ei ne enää ole pieniä vaavoja, kunnon gööttipötköjä jo. Mutta onhan pennuille huomenna (19.1.) ikää jo 6viikkoa, luovutus lähestyy uhkaavasti ja pentue hajoaa ympäri Suomea (Kokkola, Äänekoski, Juva, Helsinki, Tampere, Lahti, Kuusankoski, Savonlinna, Kajaani/Punkaharju). Kohta ne jo kiipeää omasta aitauksesta ulos ja sitten Fanny ei saa ollenkaan omaa rauhaa. Selkeästi Fanny tahtoo välillä ottaa omaa aikaa pennuista, mutta huolehtii kyllä velvollisuudet. Pentuja kun on monta, niin niistä on seuraa toisilleen eikä Fannyn tarvitse huolehtia viihdyttämisestä. Välillä kuitenkin pentujen pitää edes vähän emän hermoja koetella, eihän ne muuten pentuja olisi ;) Pennut kasvavat hyvin tasaisesti, kukaan ei ole selkeästi muita isompi ja painavimman titteli vaihtelee. Ja kaikilla uroksilla on kivekset jo laskeutuneet :)

Naperot ovat ottaneet tuntumaa ulkoilmaan/takapihaan kun pakkanen hellitti eikä taivaalta ole satanut mitään. Pennuissa on selkeä jakauma, muutama menee epäröimättä kohti uutta kun osa selkeästi vähän arastelee. Fanny oli ulkona innostunut "riehumaan/leikkimään", pentu parat olivat olleet ihan ihmeissään emänsä touhuista ja hämmentyneet. Koska nytkin keli oli sopiva pentujen ulkoiluun, otimme naperot hetkeksi pihalle. Muutama jähmettyi terassille, kun kärki joukko meni portaat pihalle kuin vanhat tekijät. Kirmasivat pihalla, maistelivat mitä eteen tuli ja juniori leikki kukkulanherraa. Muutama pentu jäi välimaastoon ja miettivät portailla mitä tehdä. Jännää miten pentue jakautui osiin, ja Viiru joka oli syntymästään asti liikkeellä ja ensimmäisenä menossa, olikin se joka jäi terassille kurkkii muiden touhuja. Nyt sijoitusnarttu ottanut selvän menijän roolin.


Jos vielä viikko sitten pennut söivät kiinteää ruokaa, kun masu ei ollut täysi maitoa. Nyt selvästi syödään kaikki mitä nenän eteen tuodaan, kyllä uppoaa. Fannylta maitoa vielä imetään, mutta pikku hiljaa siintä alkaa vierottuminen. Ja jos vielä viikko sitten vasta alettiin ymmärtää lelujen päälle, nyt lelut saivat kunnolla kyytiä. Hampailla on kiva jäystää niitä ja antaa vähän kyytiä. Ehkäpä niitä leluja mielummin kuin varpaita, vaatteita ja sormia ;) Kovia on naperot kehittymään, mukava seurata kehitystä :) Mieletön pentua!

Yhteispainia

Fanny hukkuu jo isojen pentujen alle

Autuas ilme ruokaillessa

Viiru painimassa

Hampailla on kiva jäystää kaikkea

Nukahtaa voi suukki aukikin

Hetken lepo/mietintä hetki

Hetki aiemmin Viiru sai emältä häädöt kun loikki pään päällä, nyt tyydytään vain hännän jäystämiseen

Ulkoilua

Kengän nauhojen tuhooja

Ulkoilu on jännää

Tulevia risujen/puiden syöjiä

Tytön hupakko aina ensimmäisenä joka paikassa tutkimassa

Juniori leikki lumikukkulan herraa

Hmm...mikäs tuo on tuossa?

Mikä ääni tuo on?

Tätä mattoa voisi vähän sisustaa uuteen uskoon

Ja taas vähän maistellaan housuja, varpaita, sormia yms...

Uni tuli

Viiru <3

Pentue rauhoittuu unille

Genalla viikko takana uutta elämää

Genan kanssa nyt viikko eletty uutta elämää selän kanssa. Gena ei voi käsittää miksi leikkiminen, hyppiminen, portaat, riehuminen on kielletty ja miksi lenkit ovat mitä on (ja etenkin ikävä pukeutuminen aiheuttaa otsakurttuja). Gena on kuitenkin paljon elämänsä aikana kokenut ja monesta selvinnyt sekä sopeutunut asioihin. Minusta jopa tuntuu, että enemmän tämä asia on minuun kolahtanut kuin Genaan loppupeleissä. Gena elää hetkessä ja nauttii niistä hetkistä mitä saa...mie mietin vanhoja sekä tulevaa.. 

Yöunethan minulta meni ihan kokonaan kun mietin miljoonia asioita, miksi Genaa koetellaan koko ajan, miten tämän uuden asian kanssa eletään, mihin tämä johtaa, kuinka kauan Gena enää on kanssamme, kuinka paljon tulee Genan elämään vaikuttamaan, entä kun Fanny tulee kotia...tuossa vain muutama kysymys mitä olen pyöritellyt päässäni. Ensimmäisenä koin tunne skaalassa vihaa, turhautuneisuutta yms... En itseni takia vaan koiran. Tämä on vain niin epäreilua Genaa kohtaan. Ei se, vaikka agilityn harrastaminen tyssäsi, kuhan Gena voisi elää vielä kunnon koiran elämää. Nauttia ihanista metsälenkeistä vapaana sekä koirien seurasta, leikkiä ja riehua ilman kipuja. Nyt kun vihasta/turhautuneisuudesta olen alkanut pääsee eroon, olen todennut, että Genan kanssa nautitaan elämästä niin kuin se on mahdollista ja niin kauan kuin se on mahdollista. Kaikkemme tehdään, että Gena voisi elää kivutonta koiran elämää ja vuosia olisi vielä edessä!

Genan tämän hetkinen ulkoilukuosi

Tutuilta kyselty aktivointipelejä lainaan

Pelien kanssa oli kuitenkin tehtävä rajoituksia kun Gena otti kovat otteet käyttöön

Jestas mikä puruvoima

Viikonlopun koittaessa ja lumimyräkän tultua Etelä-Karjalaan, oli oikein hyvä lähteä ajelemaan Parikkalaan pentuja katsomaan. Penikat & Fanny olivat viikon alussa muuttaneet isommalle alueelle ja muutto oli sujunut ongelmitta. Fanny oli tyytyväinen kun sai nyt pennuista omaa aikaa halutessaan kun pystyi hyppää pentuaitauksesta halutessaan pois. Hyödynsikin tätä hyvin. Pennuista myös rohkea/utelias harmaa narttu on jo käynyt tutustumassa takapihan terassiin, muutaman ihmetellessä ovella ulkoilmaa. Tulisipa tuulettomia ja vähä pakastavia päiviä, pääsisi naperot ulkoilee.

Jestas että osaakin olla nyt pennuilla kunnon naskalit..huhhuh kun kirpaisi. Mukava tunne kun hampailla napataan oikein voimalla kiinni varpaasta tai sormesta. Tuntui että välillä oikein mittailivat puruvoimaansa. Mutta jestas sitä kontaktin ottamista. Sylissä tai rapsuteltavana ottavat ihan itse mahdottoman intensiivisen katseen/kontaktin ja napittavat pitkän tovin. Miksiköhän göötille ei tarvii katsekontaktia opettaa? ;) Korvatkin alkaa jo näyttää oikeasti korvilta ;)

Naperot ovat kyllä nyt todella eläväisiä, kiusataan sisaruksia, tutustutaan hampailla kaikkeen mahdolliseen ja lelut kiinnostavat sekä kaikki mitä ympärillä tapahtuu niin kiinnostaa kovasti. Toisilla on vain vielä hieman lyhyt kestoiset akut, paljon pitää vielä latailla, että jaksaa mennä taas. Naperot ovat kasvaneet aivan hurjasti viikossa kokoa sekä tasapaino ja liikkuminen on jo paljon varmempaa. Juoksuaskeleita muistuttavaa liikkumistakin oli havaittavissa. 

Pentue on kyllä ihmeen tasainen, en voi käsittää miten 9 pentueen pentueessa yksikään ei ole jäänyt kuhnuriksi. 12.1 pennuille tulee ikää 5viikkoa, joten tuntuu jo nyt että aika mennyt todella nopeasti. Vastahan minä olin laatikon äärellä kun syntyivät ja kolmisen viikon päästä osa on jo maailmalla.

Pienenä se taito jo opitaan

Painimatsi

Kaikki 9 tappisilmää <3

Koko lössi nukkumassa, etualalla mielenkiintoinen asento

Hammaskalustoa on jo mukava käyttää

Äiskäää!!!

Lelut kiinnostavat jo paljon enemmän

Sanomalehti meinasi hyökätä kimppuun

Tappelu lehden kanssa vei voimat

Uni tuli

Olenko vähän söpö kun syön peukkua ja tapitan 

Viiru <3