maanantai 27. tammikuuta 2014

Tammikuun päivitys

Löytyykö mitää?
Tammikuu on ollut hiljaiseloa vähän joka suunnalta. Genan kisamenestyksen jälkeen yksiä treenejä lukuunottamatta agility esteitä ei olla nähty. Gena kävi nimittäin Fannyn treeniryhmässä vierailulla kun Fanny piti juoksutaukoa. Treeni oli mukava, irroteltiin, saatiin juosta, sekä haettiin koiran itsenäistä työskentelyä. Gena yllätti joka saralla, irtoili yllättävän hyvin ja vauhtia oli aika kivasti.


Viikolla 2 alkoi koulun osalta työharjoittelujakso, mikä kestää 10 viikkoa. Ei siinä muuten mitää, mutta kun siihen päälle vielä omat työt. Oon nyt sitten jo kolmisen viikkoa juossut oman työn ja harjoittelun väliä. Välillä nukkunut ja nopeasti kotona pyörähtänyt. Tämä tottakai tarkoittaa sitä, että elukat ovat tästä "kärsineet", minulta ei kamalasta ole huomiota irronnut. Onneksi sentään työvuorot nykyään 12h omassa työssä, ei tarvii siellä enää 48h kyyhöttää kerralla. Pääsee koton käymää päivittäin. Olo on sippi tähän ralliin jo nyt, ja vasta 3 viikkoa takana...huhhuh!


Coudi tässä eniten joutunut taipumaan, onneksi jätkällä on ihanat vuokraajat, jotka ovat huolehtineet jätkästä. Itse tein seuran muutoksen vuoden vaihteessa, ja sainpas heti kuulla, että joukkue haluttaisiin seuramestaruuksiin tänä vuonna ja miulle napsahtaisi heA...KÄÄK!! Eihän siinä, hevonen kyllä osaa asiat ja kyl miekin, mutta että yhteistyö sujuisi, mie saisin piettyy asiat kasassa...se onkin eri asia. Kummallekin olisi eka HeA... Katsotaan palataanko nyt sitten kisakentille. Noh, pitihän sitä nyt ainakin sitten seuraavana päivänä kun pystyin niin ottaa härkää sarvista ja treenata oikein kangilla. Taisi Coudi kuulla keskustelun kisoista kun siihen malliin meni seuraavana päivänä, wau! Mitä nyt olen tallilla ehtinyt käymään, onpo koiratkin päässeet mukaan. Kova pakkanenkaan ei ole haitannut.

Askel venyy <3
Jäälenkki kausi avattiin eilen, tottakai menin sunnuntaina pahimpaan lenkki aikaan ja vielä paikkaan jossa kuhisee muita ulkoilijoita, mutta sai neidit silti juosta rallittaa. Jää on kovien pakkasten ja vähäisen lumen takia vahvistunut nopeasti. Sinneppä siis suunnataan jatkossakin. Agility on nyt myös oman polven takia pannassa. Viime viikolla tulin koirien kans kävelylenkiltä ja portaita kävellessä yks kaks puukon isku tuntui polves ja aattelin et siihen jään. Hetken kirosin ja odottelin, ja pääsin taas liikkeelle. Sinä päivänä, ei jalalla voinu ponnistaa, koukusta suoristus teki kipeää. Ei vieläkää ole normaali, aika ajoin vihlasee...Onkohan sinne taas jotain putsattavaa kasvanut, alkaa jumittamaa. Tuen kanssa mennään, ja toivotaan parasta. Nyt ei ole aikaa, mahdollisuuksia lomailla jne... Koirat ovat nyt tammikuussa kovista pakkasista huolimatta päässeet useamman kerran mukaan tallille. Eipä ole kura vaivannut :)

Mikäs se siellä kurkkii?
Fannyn juoksut ovat ohi, joten helmi-maaliskuussa onpi tiedossa terveystutkimukset ja niitä odotammekin kovasti. Jännittää mitä sieltä tulee, niin kovasti odotan, että pikku Fannyt näkisi syksyllä päivän valon. Tällä hetkellä Fannyn siskopuoli Eve onpi kantavana :) Pääsen toivottavasti nuuskuttelee 
 naperoita :)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

SERT -> nousu kuninkuusluokkaan

Yritä nyt tässä poseerata kun raakapakasterusto olis nenän edessä
Tänään se tapahtui, mistä on uneksittu, sitä on toivottu, siintä on haaveiltu ja töitä on tehty sen eteen. Tänään SERT ruusuke matkusti meidän tykö, tämä tarkoitti sitä, että Gena siirtyy kuninkuunluokkaan ( 3 luokkaan) agilityssa. Matka on ollut pitkä ja kivinen. Jo ykkösluokkaan meinasi tiemme jäädä Genan takajalan murtuman myötä. Kuin ihmeen kautta siintä kuntouduttiin vielä agilityn pariin ja parilla startilla kakkosiin. Kakkosissa sitten huomattiin ettei vauhti tunnu riittävän, yliaikanollia sateli. 2012 kausi ei tuonnut kummoisia tuloksia kun ruvettiin Genan kanssa hakemaan uutta asennetta radalle ja sitä myötä vauhtia. 2013 kaudella vauhti oli löytynyt, mutta se tarkoitti sitä, että virheitä sateli kun ohjaaja oli ihmeissään. Syksyllä 2013 toinen Luva saatiin ja nyt tänään Kotkassa viimeinen tarvittava. Jalan murtuman lisäksi on tähän mahtunut mm. vatsa operaatiota ja muutama lihas revähdyskin... Kaikki on tehty voitettavaksi, ja niin ollaan Genan kanssa tehty :) Nyt Genan agility uran tavoite on täyttynyt, olemma 3luokassa. Tulevat startit otamme opin ja hauskan pidon kannalta, emme lähde tiettyjä tuloksia hakemaan. Jos hyviä tuloksia tulee, se on vain plussaa :)


Kotkassa oli tänään (5.1) Sari Mikkilä tuomarina, hän oli tehnyt todella miellyttävät radat. Radat olivat selkeät ja johdonmukaiset, mutta ansoja löytyi matkalta. Jo alku suoralla tunsin, että Gena ei ollut parhaimmassa tikissä, ei parasta vauhtia saatu ulos. Keppien aloitus löytyi, mutta juoksi ekasta välistä vain läpi, kun pyysin takaisin, pujoitteli takasinpäin kolmisen väliä joten HYL. Keinu oli hieman varovainen. 11-12 hyppyjen väliin persjättö, joita yritän nyt saada mukaan radoille. Puomin alastulon otti, mutta sitten en saanut heti haltuun vaan nakkasi hypyn, vaikka olis pitänyt jyrkästi kääntyä putkeen. Noh, hyl siellä jo oli alla. Tehtiin ne virheet niissä, mitä ounastelin, eli kepit ja puomilta putkeen vienti. Kisaturistina meillä oli Juuli, ja hänen mukaan rata oli hyvä ja koira liikkui. Itsellä kuitenkin jäi vähän nihkeä olo radasta. Rupesin miettii, että olinko liian ahne ja ilmoitin liian aikaisin radoille. Oliko Gena sittenkää valmis vaikka viime treenit oli hyvät? Vaikuttiko se, että Fanny-maskotti ei ollut mukana kisareissulla kun Fannylla juoksut? Ei näitä aina voi tietää.


Toisena ratana oli myös agilityrata, jolle lähdettiin katsomaan miten Gena mahtaa liikkua toisen radan. Gena olikin paljon parempi toisella, ei haahuillut ajatuksissa kuten ekalla ja ohjautui paremmin, mutta edelleen terävin vauhti hukassa. Itse pyrin olee vain napakka ja auttaa koiraa niin paljon kuin mahdollista ja kannustaa. Radalta löytyi taas muutamia kinkki esteitä. Jälleen sain yhden persjätön tehtyä radalle 7-8 hypyn väliin, jes. Keppien aloitukseen menin nenästä vetää oikeaan väliin, keppeistäkin paras terä tuntui olevan hukassa. Keinu kans vähän hidas, mutta parempi kuin ekalla. Loppu suoralle kun kaarrettiin, laitettiin töppöstä toisen eteen ja toivottiin. Jäähdyttelyn jälkeen varovasti kurkkaamaan ilmoitustaulua ja siellä se koreili sij1 SERT -1.01. JESSS!!!!


Pittää tuota Genan olemusta seurata, että olisiko jokin lihas mennyt jumiin, kun vielä ma liikkui todella terävästi ja energisesti, nyt ei samaa traivia. Vai oliko väsymystä...

MUTTA MAHTAVA PÄIVÄ JA MAHTAVA VIIKONLOPPU

Jonna Aaltosen valmennus


Mikäs oli sen mukavampi viikonlopun aloitus kun hypätä heppasen selkään ja karauttaa valmennukseen sen kanssa :) Minulle ja Coudille uusi tuttavuus, Jonna Aaltonen tuli tallille valmentamaan viikonlopuksi. On käynyt aikaisemminkin, mutta työvurojen takia, ei olla päästy. Nyt viimein päästiin koittamaan sopisiko Jonna meille toiseksi valmentajaksi Jussin rinnalle. Heti huomasin, että Jonna katsoo ihan eri asioita kuin Jussi. Coudin piti ravata huomattavasti rauhallisemmin Jonnan tunnilla ja Jonna kiinnitti paljon huomiota ulkoapuihin mitkä tuntui olevan minulla vähän hukassa. Huomasin myös sen, että kun Coudi pistettiin menemään rauhallisemmin, jouduin itse ratsastamaan sitä enemmän, oli raskaampi. Käynti-ravi-käynti siirtymissä Coudin kanssa oli tärkeää että apu oli rauhallinen, muuten siirtymät töksähteli tai laittoi hanttiin. Laukoissa Coudi näytti mein "hyvät" puolet. Nostoissa oli kiirre ja noston jälkeen vielä kovempi kiire. Keskityttiin sitten siihen, että vaikka pysähdys ja homma seis, kuhan hevonen rauhoittuu ja sen jälkeen vasta seuraava nosto. Itse laukka oli tosi hyvää molempiin suuntiin, pyöreää ja rauhallista ratsastajan alla pyörivää. Jonnakin totesi, että Coudi on sellainen hevonen jonka kanssa ei ole järkeä jäädä tappelee.

Tykkäsin Jonnan valmennuksesta, tuntui ymmärtävän meidän ongelmat kun kerroin vähän taustoja ja hyviä apuja ja vinkkejä saatiin ongelma tilanteissa. Keskittyi tasaisesti jokaiseen ratsukkoon. Toivottavasti päästään jatkossakin kun Jonna tulee Lappeenrannassa käymään. Molemmat oltiin valmennuksen jälkeen hiestä märkiä, itse jo tunsin, että nyt oli töitä tehty.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Että sellainen uuden vuoden aatto


Ihan en tälläista uuden vuoden aattoa odottanut ainakaa koirien osalta, mutta sillä mennään mitä eteen tulee. Fanny nimittäin alkoi su iltana tiputtelee...valkoista eritettä vaginasta. Maanantaina eritteen määrä lisääntyi ja muuttui paksummaksi, mutta koira aivan oma itsensä. Illalla jo ajattelin näkeväni siinä punaisen sävyä, kun juoksujen odotan alkavan minä sekunttina tahansa. Noh, eihän se sitten alkanut ja ti aamuna soittona lekurille ja päivällä näytille varuiksi. Fanny on kyllä lekurissa niin erilainen kuin Gena, Fanny hauskutti tempuilla hoitajia ja lekuria, Gena olisi paennut paikalta kun olisi saanut tilaisuuden. Fanny pääsi ultraan ja sai antaa verta. Pissa näyte antoi jo meille vastauksia. Pieni määrä bakteereita löytyi, kiitos aaton ei voinut viljellä... Näytteestä myös selvisi että Fanny juo reilusti...tämä ollut meidän ongelma aina....josta syystä sisäsiisteys ongelmia esiintynyt, jos ei pääse tarpeeksi usein ulos. Verikokeet puhtaat, munuaiset ja maksat pelittää. Ultrassa ei poikkeavaa, kohtu näytti siltä, että juoksut on tulossa. Lämpö ok ja anaalit tyhjennettiin. Neiti pääsi antibiootille ja vuoto voi olla ihan vain hormoonikiertoon liittyvä tai VTIn aiheuttama. Nice.


Lekurille ollaan jo niin tuttui, että kyseli Genan kuulumisia. Siintä sitten aihe karkasi uuteen vuoteen ja paukkeeseen, ja siihen, että Gena vuosi vuodelta enemmän pelännyt pauketta. Ostinpa mukaan sitten Adaptil pannan kokeilu mielessä, ei siintä haittaa olisi ainakaa koiralle. Panta erittää kaulalla feromonia mikä vähentää stressiä erilaisissa tilanteissa. Laitoin pannan heti Genalle kaulaan ja kun neljältä kävimme lenkillä ensimmäiset paukuttelijat paukutteli ja ihmettelin kun Gena ei välittänyt... Ennen olisi muuttunut epävarmaksi ja takajalat ruvennut tärisee ja töpö laskenut...nyt käveli mukana rohkeana. Myös siksi halusin tätä kokeilla kun koirat olivat menossa vanhempieni luo uudeksi vuodeksi kun ikävät omistajat olivat menossa kaverien luo. Uuden vuoden päivänä kun koirat hain, sain kuulla todella iloisia/mahtavia uutisia. Gena ei ollut välittänyt paukkeesta lainkaan, ei mitää epävarmuuden merkkejä mitä ennen ollut. Pakko kai se on sanoa, että kokeilemisen arvoinen oli ja ensi vuonna tämä muistettava. Fanny oli kuulemma kuunnellut kovimpia paukkeita, mutta ei ollut pelännyt.

Tyytyväinen pannan kantaja