Coudin kuulumisia loppuvuodesta

Coudin kuulumisia en olekaan aikoihin blogissani kirjoittanut, joten eiköhän ole aika korjata asia. Loppu vuosi meni Cuodin kanssa vaihtelevasti. Lihaksisto alettiin saada kuntoon, pyysin hierojan vielä kolmannen kerran Coudille, vielä silloin löytyi syvistä lihaksista ongelmia. Tämän jälkeen Coudi alkoi ihan tosissaan liikkumaan kunnolla. Iloisuus menemiseen oli palannut. Lihaksisto kun oltiin saatu kuntoon, oli sopiva myös tarkistaa satula mikä keväällä levennettiin. Nyt satulaan tehtiin totaallinen fyllinkien vaihto sekä vastinhihnojen asentoja korjailtiin, jotta vyö ei vetäisi satulaa lavoille. Sen verran taisi jäädä lihasmuistiin tuntemukset, että kiukuttelua satuloidessa on ollut havaittavissa.

Ahtiaisen valmennuksessa käytiin joka kuukausi (elo-joulu), ihme että kerrankin työt osui hyvin. Coudi edistyy todella hyvin, ehkä jopa minäkin siinä sivussa. Laukassa alkaa olla malttia, Coudi jaksaa kuunnella ja aletaan pääsee kunnolla sitä työstää. Jussilta alkanut tasaisesti joka tunti kuulumaan kommentti että "en ole nähnyt noin hyvin laukassa menevän". Jatketaan työskentelyä edelleen hitaan liikkumisen kautta, kun hevonen malttaa niin parempi ratsastaa myös reippaammassa askeleessa.

Loppuvuosi meni sitten vähän rikkonaiseksi kun talvikenkä kausi tuli. Joulukuun aikana kengittäjä kävi laittamassa neljästi irtokengän, kun Coudi ei vaan tahtonut vej kenkää jalassa pitää. Normaalisti kengän irtoaminen ei ole liikutusta kentällä haitannut, mutta nyt keli meni sellaiseksi että jopa kentällä Coudi könkkäsi kun oli pöppörää. Josko nyt pitäisi kenkänsä jalassa niin päästäisiin taas oikeasti treenaamaan kun joulukuu meni nyt ihan plörinäksi kelien, rokotuksen ja kengän takia. Coudi rassukka menetti hyvän tarhakamunsa lokakuussa jalkavammaan, mutta onneksi veikka-Possu tuli kaveriksi, ei tarvinnut Coudin yksin jäädä. Coudi ja Possu saivat kolmannen osapuolen (Leksan) tarhaansa kun näytti siltä, että veljekset keskittyy tarhassa vain syömiseen...pyöröpaali alkoi kahdessa vuorokaudessa huveta :/ Leksasta toivottiin säännöstelijää ja ainakin Coudi leikkinyt Leksan kanssa tarhassa, että ei kokoaikaa ole ruokailemassa. Ahmatteja!!

Tallille saimme myös joulukuun alussa oikean lisäherkun, nimittäin hevosten solariumin. Olin ihan varma, että coudihan ei sitä sulata, mutta taas sain olla hevoseni kohdalla väärässä. Coudi tapitti solkun alla kuin vanha tekijä eikä ollut moksiskaan vaikka pää kerran laitteeseen kolahtikin. Mikäs siinä lämmössä on seisoskella :) Solariumista saamme lisäavun lihaksiston kunnossa pitoon back on trackin ja hieronnan lisäksi.

 Niin ja eihän myö ihan ilman järkytyksiäkään selvitty tästä vuodesta. Tapaninpäivänä lähdettiin Coudin kanssa päivän hämärtyessä kävelylle ja tottakai molemmilla oli heijastimet päällä. Vaikka heijastimet löytyi, ei se estänyt sitä, että meinattiin saada mönkijä päällemme lenkillä. Minulla ei ole mitään vastaan jos halutaan leluilla leikkiä, kuhan pidetään silmät auki ja järkimukana touhuissa. Coudi oli onneksi viilipytty vaikka mönkkäri melkein persuuksiin tuli kunnes pysähtyi. Mie niin tykkään nelipyöräisistä taas...onneksi en ollut selässä...

Coudin kanssa tapanin kävelyllä

Painitaan ja maistellaan kaikkea mahdollista

Ulkona rapsakka -15C ja aurinko paistoi. Olisi ollut mainio ulkoilukeli, mutta Parikkala ja pennut kutsuivat sunnuntai päivänä. Ei tarvinnut miettiä kumman valitsen. Annella sain vastaani iloisen Fannyn joka kaipasi niin kovasti huomiotani ja rapsutuksia. Pennuilla reviiri senkuin laajenee ja hereillä ollessa tehdään jo muutakin kuin vain syödään. Huoneesta jo lähdetään tutkimusmatkoille muualle taloon. Jalat kantavat jo paljon paljon paremmin kuin viime kerralla. Pennut ottavat kontaktia oikein kunnolla ja tutkivat suullaan jo kaikkea mahdollista sekä hakeutuvat ihmisen luo ja yrittävät kiipeillä syliin. Suussa on jo sormin havaittavissa kohoumat hampaiden tulon merkiksi, mutta vielä ei naskaleita tarvinnut "pelätä". Pennuilla selkeästi korvat aukeamassa, korvissa alkaa korvakäytävä jo näkymään ja kun ääniä aiheutettiin tutkimismielessä niin reaktioita saatiin aikaiseksi. Sisaruksien kesken ja ruvettu leikkimään/painimaan. Tassuilla läpsitään ja suulla hamutaan jo nenää/korvaa tms ikenien väliin.

Luonteita alkaa tulemaan jo esille enemmän ja enemmän. Viirupää on aina joka paikassa mukana, mutta vaikuttaa muuten aika lempeältä luonteelta, viihtyy kovasti sylissä. Vaaleampi narttu (mahdollisesti sijoitukseen menossa) on kyllä kipakka luonne, ääntä löytyy ja komentaa jo :D Pentueen nuorin, tumma pitkähäntä uros on kyllä hauska tapaus, sitä tuntuu kovasti kiinnostavan muiden urosten pippelit tissin toivossa, että sellainen mies. Enemmän myös alkaa pentujen värit erottumaan. Tummuuden ja harmauden sävyt alkaa näkymään, pennut on helpompi jo tunnistaa toisistaan (ei tarvitse pelkästään häntää tuijotella).

Pennuilla on myös koittanut herkkujen päivä kun ovat nyt kahtena päivänä saaneet maistella kiinteää ruokaa, jauhelihaa. Ja jestas sitä tassujen vilinää kun haistavat lihan. Nenä käy, suu hamuaa ja tassut vie herkkua kohden. Ei kukaan näytä epäröivän herkun suhteen, osa jopa "sekosi" lihan hajusta. Fannyhan ei voinut ymmärtää, että herkku meni sivusuun pennuille eikä hänelle. Saas nähdä millainen mutru ilme pennuilla on/ollut tänään kun koittaa ensimmäinen matolääkekuuri.

Minua myös siellä odotti jälleen 160 kynttä huollettavana, Fanny oli tämän jälkeen sitä mieltä, että "ai tämämkö takia vain tulit", enkä ollut enää suosiossa. Pennut eivät onneksi olleet moksiskaan kuin sen hetken kun leikkuuta suoritettiin ja sen jälkeen unet sylissä kelpasivat. Fannylla on edelleen pohjaton nälkä, mutta onhan sitä syötävä, että tuollaisen pesueen ruokkii ja pysyy linjat/ulkomuoto kohdillaan. Fanny on yllättävän hyvässä kunnossa, ei ole kuihtunut edelleenkään ja karva on hyvässä kunnossa.

Nenut vastakkain

Pitihän sitä käydä jo luuta lipomassa

Jopas jalkani aiheutti irvistyksen ;)

Raasu erehtyi menee Fannyn luo joka söi luuta, sai tietenkin lähdöt ja ainut turva mikä oli lähellä, oli tiskikone. Ja siellä kökötettiin kunnes pelastava Suvi saapui noutamaan. Rassukka sai oppia kantapään kautta, että Fanny on tarkka ruoastansa. Eikä ole väliä onko pentu vai kuka kyseessä.

Pusu

Painia

Kyllä nukkuminen on ihanaa

Läps

Syön siun nenän!

Koko pesue

Olenko söpö nukkessa?

Uni ei katso paikkaa

Joulun viettoa

Gena sai tänä jouluna kaiken huomion kun Fanny vietti jouluansa Parikkalassa pentujensa kanssa. Aattoaamuna pääsin töistä ja heti kotiin päästyäni Juuli nouti minut kyytiinsä ja suunnattiin koirien kanssa aattolenkille metsään. Historian havinaa oli havaittavissa kun olimme liikkeellä legendaarisella/perinteisella kolmikolla. Siintä on aikaa kun pelkällä alkuperäisellä kolmikolla oltu liikkeellä. Fanny Parikkalassa, Nova Salossa ja Tyyne Kotkassa. Gena oli ratketa liitoksistaan kun pääsi Taavin ja Hilman kanssa rallattamaan Partalan metsikköön. Tassut viipottivat minkä kintuistaan ehtivät mettäpoluilla.Kyllä oli pieni koira onnellinen kun pääsi koirien seuraan lenkkeilee...muista edes koska Gena päässyt muiden kanssa riehuu kun oli pitkään Fannyn raskauden takia karanteenissa muilta koirilta ja nyt pentujen syntymän jälkeen ei olla ehditty muita treffaa. Gena parka, sijaiskärsijä! Mutta, nyt pääsi rallattaa ja oli onnellinen :)

Aatto perinteenä kävimme sekä minun että antin vanhempien luona. Gena sai omat herkkupakettinsa molemmissa paikoissa ja jopa pientä röyhkeyttä oli havaittavissa kun ihmiset ruokaili, joten sai arestin (hihnaan ja kiinni). Mutta ruokailun päätyttyä kun rauhoittui, oli ihana nähdä miten antin isoisää huomioi. Kävi istuu pyörätuolin viereen ja toimivan käden puolelle, selkeästi näki miten ukko nautti kun sai rapsutella koiraa.

Gena sai sen verran herkkuja osakseen jo aattona, että jätin omanlahjani antamatta. Kävin joulupäivän töissä, joten kun Tapaninpäivä koitti oli Genan lahjan aika. Vähän neitiä aluksi häiritsi miun kuvaaminen ja kyseli katseellaan välillä että saako tässä syödä luuta vai ei. Alkuun repi vain toisenpään esille paketista ja alkoi järsiä, mutta lopulta totesi, että paperi sen verran ärsytti että loputkin sain kyytiä luun päältä. Sen verran taisi hyvää olla, että pitkään jäystettiin. Tapanin sauna ei Genaa kiinnostanut.

Rauhaisaa Joulua & Menestystä Vuodelle 2015

PS. Onnea 3v Fannylle pentulaatikon tohinaan <3 Sekä sisaruksille onnea!!

Simmut auki, ensi askeleita otetaan

Viikon verran maltoin olla pois pentulaatikon ääreltä, mutta sitten oli kyllä jo polte todella kova pentuja & Fannya näkemään, joten sunnuntaina auton nokka kohti Parikkalaan. Siellä minua odotti 160 hoidettavaa kynttä, sekä kymmenen huomioitavaa ihanuutta. Fanny on selkeästi kotiutunut, melkeinpä enemmän Annen perään kuin minun (ruoan antaja menee edelle Fannyn maailmassa). Pennut ovat kasvaneet hurjasti, maitoa näyttää hyvin riittävän jokaisella ja Fannykin näyttää hyvältä, ei ole kuihtunut vaikka imetysurakka on valtava. Ruoka näyttää talossa maistuvan jokaiselle.

Perjantaina piirtopäällä aukesi silmät ja muilla perässä, kaikilla oli simmut nyt auki. Piirtopään johdolla, myös muutama jo kokeillut pentulaatikosta karkailua :) Pennut kasvavat/kehittyvät pelottavan nopeaa tahtia. Ensimmäisiä askeliakin alettu ottamaan, huteria kylläkin vielä, mutta jostain ne harjoitukset on aloitettava. Pentujen reviiri kasvaa pikku hiljaa, kävelyharjoituksia pääsevät tekemään paremmin. Pian siirtyvät pikku huoneesta tilavampaan huoneeseen, jossa on sitten tilaa temmeltää. Tuntuu että pennut olivat enemmän vastaanottavia käsittelylle kuin viikko sitten. Useampi kömpi viereen ja masurapsutukset oli suosiossa, muutamilta löytyi myös rapsutusnappula (jalka alkoi vispaa) ja sylissä oli mukava ottaa kunnon tirsat. Vielä ei tuntunut ikenissä hampaita, mutta eiköhän nekin kohta ala sieltä pikku hiljaa puskea esille...naskaleita odotellessa. Pentujen liikkeitä ja touhuja on mukava seurata, vaikka vielä ei niin eroja huomaakaan luonteissa, sopivaa aivojen nollausta.

Kaikille pennuilla näyttäisi löytyvän koti, nyt vain odotellaan pentujen kehittyvän ja kasvavan ennen päätöksiä kuka lähtee minnekin päin ihastuttamaan. Mukavaa, että joukossa myös harrastamisesta kiinnostuneita! Kyselijöitä ollut jopa yli tarpeen.

Kaikilla on kova nälkä

Töpö uros möngertää emän kaulan yli, jäi yritykseksi vielä

Autuas ilme tissillä

Ruokailun jälkeen lekottelu kelpaa

Reviiri kasvaa pennuilla jo pikku hiljaa

Onko tämä joogaa?

Sylivaava <3

Piirtopää päätti jo maistella ikenillä housujani <3

Luulisi tuossa asennossa niskojen menevän

Genalla askel hukassa agilityssa

Tiistaina 9.12 Genan kanssa Laun treeni. Kouluttaja oli kehittänyt parista kisaradan pätkästä lyhyen radan pätkän meille treenattavaksi ja kaksi erilaista versiota. Genalla oli hyvä draivi treeneissä päällä ja hyvin teki hommia, mutta jostain syystä tuntui hypyissä arpovan koipiensa kanssa. Etenkin takaosa tuntui olevan hukassa, tai ainakin näytti omaan silmään oudolta ajoittain hypyillä. :( Rämisteli myös rimojen kanssa :( Eka pätkä 1-11, jossa otin kakkosel päällejuoksu+persjättö ajatuksella jolloin takaakierto ok. Neloselle rytmitystä josta putkeen. Omalla liikkeellä takaakierto ja sitten A:lta takaakierto, josta kepeille. Meidän haastavampi puoli, mikä toimi välillä. Koutsi teki huomion, että kun en aloituksessa kiirehdi/rynni niin kääntyi paremmin kakkosväliin. Loppu meni ok. Toinen pätkä 21-30, nyt otin menosuunnasta mukaan ja 24 pientä ennakointia, jotta ei venynyt linja ja putkeen 0-kulmasta mikä ei tuottanut ongelmia. Koutsi ei tästä ohjauksesta itse tykkää, joten halusi että kokeilen pakkovalssin vaikka 0-kulma toimii meille. Tein sitten yhden version pakkovalssilla, mikä myös toimi. Putkesta takaakierto ja A:lta kepit ja loppu sama. Hieman treenin jälkeen mietitytti Genan hypyt....

Tiistaina 16.12 päästiin taas Genan kanssa agilitya treenaa koulukiireiden lomasta. Ei siis tietoa miten nyt mahtoi liikkua/hypätä. Vaikka meillä oli valmis ratapohja, tehtiin tänään pieniä pätkiä, mikä oli minusta mukavaa vaihtelua treenaamiseen, koska tuntuu että aina vaan rataa ja rataa, kun olisi tekniikkaa kiva myös tehdä. Alkuun tehtiin kepeillä pujoittelua seinään päin ja sekä samalla yritin ottaa sivuetäisyyttä. Otin putkesta vauhtia, jolloin oma asettuminen ja ohjaus kepeille helpompi. Koutsi toimi etupalkan haltijana, alkuun Gena tätä protestoi komentamalla, mutta nopeasti tajusi että tekemällä oikein sen vaan saa. Oik puolelta ohjaten meni hyvin seinää kohti, sekä sain irrotettua itseäni. Sitten tehtiin hypyltä kepeille takaaleikkauksella. Ensin kokeilin poispäinkäännöllä, kun en heti tajunnut mitä koutsi halusi, mutta sekä poispäinkäännös että takaaleikkaus toimi ja mie olin niin haltioissani kun siihen sain vielä sivuirtoamisen samalla :D

Toisena tehtävänä tehtiin irtomiamista eteen eli radan loppusuora (26-29 valk), josta tehtiin ekan pätkissä ja sitten koko pätkänä. Genalla oli hyvä draivi, mutta jostain syystä kahdesti rysäytti päin rengasta (ekana renkaan sivuun ja sitten alaosaan) oikein kunnolla :( Oliko koiran huolimattomuus, oliko huomio minussa vai katse jo seuraavassa hypyssä (rengas yllätys), vai koiran lihaksistossa ongelmaa?? Gena onneksi näytti olevan ok törmäyksien jälkeen.

Viimeisenä tehtävänä 6-8valk, jossa hypyltä putkeen lähetys itse jääden putken taakse ja kirmaten tekemään persjättö kun koira putkessa ja lähetys kepeille. Meni ok putkeen kun muistin olla rynnimättä väärällä hetkellä, persjätön kyllä ehti. Kepeille koutsi halusi että lähetän, enkä käy pyöristää linjoja, kyllä Gena löysi sen aloituksen itsekin.
Hyvä treeni, mutta hieman harmitti Genan rengas rysähdykset.

Keskiviikkona (17.12) pääsin jälleen Genan kanssa Kiitorekun treeneihin ja Kirsi oli meitä koutsaamassa. Tein aloituksessa ensin pakkovalssin, mutta muutin ihan vain vienniksi, mikä olikin yllättävän hyvä ratkaisu. Valssi kolmoselle ja putkeen. Vitoselta oik takaakiertoon + päällejuoksu kutosella ja lähetys putkeen. Kasi putkelle pakkovalssi ja persjätöllä mukaan hypyt josta puomille. Sitten minulla oli tenkkapoo mitä teen, joten ratkaisu oli takaaleikkaus (karkasi kauas, eikä meille muutenkaan paras ohjaus) + valssi ennen A:ta. Siiten vaihdettin valssi + valssi ja johan toimi. Viidelletoista takaakierto + päällejuoksu ja kepeille toimi hyvin kunnes alkoi väsyä (sitten aloitus kepeil sekosi). Rengas meni ongelmitta treeneissä. 18 ennakoivavalssi, josta putkeen ja valssilla mukaan putkelta ja jaakotus jolloin koira kääntyi tiukasti ja sain ohjattua paremmin putkee (ei tullut takaaleikkausta kuten ekalla ohjauksella kun tein vaan valssin). Putkesta koira mukaan ja maaliin :)

Tosi hyvä juttu, että Kirsi piti treenit, koska pääsin kertomaan miun huolesta miten Gena tällä hetkellä menee agilityssa fyssarikäynnin jälkeen (nyt venytelty ja jumpattu takaosaa + syviä lihaksia reilusti), ensin ei pujoittelu sujunut ja sitten rimat kolisi, sitten rengasta päin hyppyjä ja nyt kiitorekun treeneissä taas näin hyppäävän oudosti (takaosa vaikutti hervottomalta). Kirsi seuraili Genan menoa erityisesti toivomuksestani, ja huomasi saman. Hyppytekniikka huonompi kuin ennen, venyttää kyllä takajalat mutta takaosa elää, puomilla haparoi etusalla (teputti), takaakierroissa erityisesti tiukkaan kääntyminen + hyppy oli jotenkin hidas ja Gena haki ponnistusta. Väsyessään, myös keppien aloitus alkoi haparoida. Kirsi uskoo että lihaksisto kyse, takaosassa voipi olla jotain (kopeloi, mutta lämpimät lihakset tuntuivat ok:lta). Mietittiin myös, että kun nyt aloitettu uudet jumpat tiiviisti, niin voi olla että sekin voinut aiheuttaa hieman takaosan hahmotus ongelmaa tai uudenlaista kireyttä/lihaskipua. Pitää fyssariin olla yhteydessä ja varailla tammikuun alkuun aikaa, toivottavasti kyse lihaksistosta mikä saadaan kuntoon, että ei ole mitään muuta. :/

160kpl kynsiä leikattavana

Enhän minä monta päivää kyennyt olemaan pois pentujen ääreltä, vaan viikonloppuna tottakai kurvasin autoni kohti Parikkalaa, vaikka lauantaina olikin kova lumimyräkkä. Nyt Fannysta huomasi jo, että otti minut ihan eritavalla huomioon. Oli heti tervehtimässä ovella ja asettui viereeni rapsuteltavaksi. Pentuja käytiin välillä kaitsemassa, mutta maltettiin myös muidenkin kanssa seurustella. Fanny kyllä hoivaa pentujaan jo ammattilaisen ottein, mutta myös malttaa olla niistä erossa hetken. Ja vaikka pennut laatikossa inisisi, ei sillä ole paniikkia sinne heti. Ja pentuja saa ottaa käsiteltäväksi, katse kyllä seuraa tarkkaan missä pentu menee ja että varmasti palautetaan takaisin. Kaikki 9 pentua on hyvin elinvoimaisia ja selkeästi elämänlangassa kiinni kynsin ja hampain sekä paino jokaisella noussut hyvin. Kukaan ei näytä jääneen jälkeen muista.

Siinähän sitä aikaa sitten meni kun istui pentulaatikon äärellä katsellessa pentujen touhua, seurustellessa Fannyn kanssa sekä leikatessa 160kpl kynttä.. Miten pennuillakin ne kasvaa nopeasti kun niillä ei ole vielä käyttöä. Ja jokainen kyllä pisti "hanttiin" vähintään äänellä kun takajalkojen kynsiä leikattiin, mutta etutassut eivät olleet niin paha juttu. Jotenkin pentulaatikon äärellä sitä unohtaa kaiken muun ja haltioituu pentujen touhujen seuraamiseen, vaikka vielä se onkin vähäistä, mutta jo nisälle tunkeminen yms on vaikuttavaa (sinnikkäitä tapauksia).

Itse kovasti yrittänyt itselleni painottaa että pentua ei meille tule vaikka piirtopää onkin ehdoton suosikkini edelleen. Katsotaan tulevaisuudessa...eihän sitä tiedä mitä suunnitelmia vielä tulevaisuus tuo tullessaan.. ;)

Kaikki 9 tunkemassa nisälle

Topakoita kyrmyniskoja

Epämääräinen kasa levolla

Lepakon poikanen, piirtopää uros

Mielenkiintoinen nukkuma-asento pennulla :)

Piirtopäisen uroksen unihetki

Calawan I-pentue syntyi

Eilen jo Fanny oli aloittanut petaamisen ja lämmön laskun, pentujen syntymää odotettiin kovasti. Mutta tänään aamulla Anne sitten soitti ja kertoi Fannyn aloittaneen ponnistamisen, ja tiedusteli haluaisinko tulla seuraamaan pentujen syntymää. Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, että lähtisinkö (koulu sai jäädä). Matkalla Parikkalaan sain viestiä, että kaksi urosta oli jo maailmassa. Kun ovesta astuin sisälle, syntyi ensimmäinen narttu maailmaan. Fanny synnytti tasaiseen tahtiin pentuja maailmaan. Kovasti narttuja pyydeltiin, mutta uroksia tuntui vain pukkaavan. Kerran jopa synnytti lähes samalla ponnistuksella kaksi kappaletta maailmaan, ehti vain asentoa vaihtamaan välissä. Kuuden pennun kohdalla todettiin, että vielä on tulossa pentuja, koska kyljessä oli niin mahtava mohkura vielä. Kahdeksan pennun kohdalla Fannyn masu näytti siloittuneen ja uskoimme pentumäärän olevan täysi. Virittelin jo ruokailupistettä itselleni pentulaatikon viereen ja kävin kädet pesemässä, ja kun istuin alas rupesin ihmettelee miten yksi pentu on erillään muista ja hieman vaisu sekä märkä. Otin pennun käteeni ja vilkasin laatikkoa epäuskon vallassa, laatikossa oli kahdeksan ja miulla yksi....pentuja olikin jo yhdeksään..Piti vielä Anne huutaa paikalle laskee pennut kun en uskonut. Uusinkin pentueen jäsen virkistyi hyvin ja pentue jäi yhdeksään kappaleeseen.

Pentujen painot olivat 190-300g välillä, kaksi 260g yläpuolella ja loput tasaisesti 210-220g kohdilla. Pennut syntyivät 7.50-11.45 välillä ja pesue koostuu 7 uroksesta ja 2 nartusta. 5 pitkähäntäistä, 1 hännätön, 2 pitkää töpöä ja yksi perustöpö. Kaikki ovat elinvoimaisia ja nisiä imettiin innolla sekä mönkiminen oli jo kovaa pentulaatikossa sekä ääntä lähti kitusista. Koska pentuja nyt noin monta, on nisille pääsyä vuoroteltava, jotta jokainen pääsee imemään, kun kaikille ei ole omaa nisää. Fanny hoiti synnyttämisen hienosti, ei ongelmia ollut. Huomasi myös että oli vaistojen ohjaamana, koska läsnäoloni ei häirinnyt vaikka sitä aluksi pelättiin. Hieman piti pentujen kuivaamisessa avittaa kun neitiä ahdisti oma epäsiisteys niin paljon, että pentuja ei alkuun malttanut nuoleskella kunnolla että kuivuisivat. Ulos oli välillä kova hinku, mutta sisälle vielä kovempi. Annen muut koirat olivat päät kallellaan kun kuuntelivat pentujen ääniä toisesta huoneesta. Ihanaa pientä ininää, välillä piti miettiä oliko meillä kissanpentuja vai koiranpentuja pentulaatikossa.Oli kyllä hieno kokemus päästä kokemaan/näkemään pentujen syntymä.

Minkähänlainen sivistynyt pentue tästä mahtaa tulla kun alulle laitettiin Aleksis Kiven päivänä ja näkivät päivänvalon Jean Sibeliuksen päivänä?! :D

Kuinka monta kuvasta löytyy?

5 pitkähäntäistä

4 töpöläistä

Lepakonpoika kasa

9 pentua etsii ruokaa ja emän lämpöä

Ahdasta on

Emän hellässä sylissä

Löysin pentueesta heti oman suosikkini, piirtopäinen uros. Heti syntymästä lähtien kulki omia polkujaan, tutki pentulaatikkoa minkä mönkimällä ehti ja ääntä lähti tarvittaessa. Nisälle oli kova halu.

<3