Kantohanki, kevät aurinko :)

Kaiken koulun/harjoittelun keskellä pitää yrittää ehtiä ulkoilemaan ja nauttimaan kauneista kevät aurinko päivistä. Mikäs sen mukavampaa kuin koirat autoon ja mettään käppäilee. Juulin ja koirien kanssa suunnattiin vielä maaliskuun puolenvälin tiennoilla Mikonsaareen. Kaunis ja lämmin päivä, hieman uskaltauduttiin jäällekin kokeilemaan sen kestoa. Sylvi on kerta kerrralta rohkeampi ja tuntuu etenkin Fannyn ottaneen silmätikukseen jota on kiva vaania ja hyökkäillä.

Kaunis keli, istahdettiin evästää kallioille ja nauttimaan päivästä. Koirat sai tutkailla lähimaastoa ja leikkiä. Tyyne sai Fannyn mukaan hippaan ja vauhtia olikin aikatavalla. Kivikossa hyvin tasapaino kehittyi ja jäällä yllättävän hyvin tassu piti. Parhautta!

Sylvin paimennuksen alkeet

Emä ja tytär

Fanny & Nova vauhdissa

Fanny ja Tyyne hippasilla

Koko lössi

Hieman enemmän aikaa lähteä koirien kanssa metsään, suunnattiin Juulin kanssa Myllymäkeen katsomaan missä kunnossa reitit ovat. Yllätyttiin miten hyvässä kunnossa vielä reitit oli. Enimmäkseen käppäiltiin kantohangella eteenpäin, ei upottanut hanki yhtään. Välillä oli ihanan lämmin kun aurinko paistoi eikä tullut yhtään. Reitit olivat lumisia, mutta muutamissa kohdissa aurinko oli jo päässyt sulattamaan maatakin esiin. Metsikössä lumi oli vielä valloillaan.

Juuli ei kyllä taaskaan yhtään yllättänyt reittivalinnoillaan. Reitit kesällä merkattu uudestaan eikä voi erehtyä mihin tulisi mennä, mutta silti Juuli tyytyväisenä varmoin askelin oli talssia ohi reitin ellen olisi stopannut, "jos mentäis kuitenkin tänne". 8.88km lenkki heitettiin Katralammen ja Kiukkaanlammen kautta, 2h tehokasta liikkumista kera evästauon sikalaavun kallioilla. Koirat nautti menosta, hieman rupesi askel lopussa painaa kun lenkin ainoat raskaat nousut jäi viimeiselle kilometrille tottakai..

Kukkulankuningatar

Vauhtia

Tyyne ja Nova vääntää kepistä

Sylvi

Fanny nauttii

Taavikin mukana

Coudin kanssa paremminkin olisi voinut alkuvuosi mennä

Coudin kanssa ei ole alkuvuosi mennyt ihan putkeen. Jos viime syksynä pääsin Ahtiaisen Jussin jokaiseen valmennukseen, nyt en ole yhteenkään pässyt tänä vuonna vaikka niitä on nyt 3 viikon välein. Onneksi vuokraajat ovat osallistuneet muutamiin Coudilla, että hevonen on sentään päässyt. Itsellä on jo ikävä Jussin valkkoihin. Kenttä on pysynyt ihmee hyvänä koko talven, jotain päässyt tekemään koko ajan, eikä pitkiä käynti pätkiä ole tarvinnut pohjan takia tehdä. Ainut miinus ollut nuoskakelien riittävyys, eli tieraa tullut useasti ja tämän takia laukkatreenit saanut unohtaa kokonaan. Helmikuussa otettiin teho valmennus viikonloppu ja pyydettiin Palon Anita valmentamaan, päästiin edes jollekin tunnille :)

(c) Kukka Tiittanen

Coudi keksi hankiaikaan minulle pientä äksöniä kun ajattelin että hyödynnetään hanki ja mennään juoksee pellolle. Kävellään laitumien luo (alkulämppä) ja voidaan heti aloittaa kun pelloille päästään. Coudi otti pari raviaskelta ja sen jälkeen veti niskat lukkoon ja laukkasi itsensä irti (oli liinan päässä). Tallin pihasta löysin hevosen ja mentiin sitten tallinpihan pellolle, jotta matka ei ole niin pitkä hakea heppaa jos karkaa. Alku oli lupaava, sain juoksutettua mutta sitten Coudille riitti ja otti taas hatkat. Sit jätkä tiesi tehneensä virheen ja mentiin kentälle (suljettiin aita) ja jätkä sai juosta yhtäkyytiin oikein kunnolla, niin että sai juosta ja juosta....hiki tuli. Pieni kurinpalautus...mamma jos käskee niin sillai sitten tehdään..piste!

Coudi päässyt nauttii solariumin lämmöstä

Eihän kaikki sitten ihan nappiin mennyt kun kevät koitti. Jätkä laumassa tuntuu energiaa nyt riittävän ja touhuvat omiaan. Joka päivä pitää rallitella ja välissä oli jo tarha aika mudassa....noh yksi kaunis päivä kun tallille menin niin etujalka oli paksuna. Sitä sitten kylmäilty ja jätkää kävellytetty. Lämpö ja suurin turvotus laski päivässä eikä missään kohtaa ontunut onneksi. Lekuri oli sopivasti tulossa tallille Coudin hampaat hoitaa joten samalla sai ultrata jalan, josta ei sitten pitkän etsinnän jälkeen mitään poikkeavaa löytynyt. Jätkä onnistunut liukastuu/revähdyttää jalan ilman näkyvää vammaa. Vain verenkierto oli kiivastunut jalassa. Varovaisesti alettu liikuttaa nyt kuitenkin ja jalkaa kylmäilty. Toivottavasti kevät pörhinnöiltä ei suurempaa saada aikaiseksi.

Genan kuntoutuminen eteenpäin

Gena otti helmikuussa takapakkia, ja otettiin pieni huili jumppien kanssa. Onneksi huili teki tehtävänsä ja oireilut jumpassa jäivät tauolle. Kovasti haluaisin Genan pääsevän normaaliin elämään, kirmaamaan metsään muiden kanssa, kesäkin jo kolkuttelee ovella, mutta kai tässä vielä pittää yrittää ottaa rauhallisesti ja lenkkeillä rauhallisia hihnalenkkejä kuonopannan kanssa. Harkinnassa tässä on, että jos kokeilisi mitä selkä tykkää uimisesta nyt kun tilanne on rauhoittunut. Voisi tehdä hyvää, saisi lihakset pidettyä kunnossa kun tuntuu lihasmassa surkastuneen. Ainut, että uiminen ei ole Genan lempiasioita.

Namihaaste sosiaalisessa mediassa

Facebookissa alkoi maaliskuun alussa liikkumaan haaste kuinka koirat sietävät nameja lähellään. Monenmoista suoritustapaa näkyi, jotkin olivat namien peitossa, toisien ympärillä oli namikehä, joidenkin edessä oli muutama nami. Pitihän meidän tyttöjen kanssa ottaa osaa. Molempien kanssa namikehä tehtiin ensimmäisellä yrittämällä onnistuneesti sekä sitten namin pitäminen nenän päällä. Fannylla ainakin kuolan erittyminen toimi namikehän aikana. Nenän päällä Fanny ei olisi namia halunnut pitää vaan laski kuonoa alaspäin. Gena kesti hienosti namikehän, nenän päällä nami pysyi vaikka päätä kallisteli aikalailla.

Malttia ja vauhtia treeneissä, sekä uintipyrähdyksiä

Keskiviikkona (4.3) illalla Fannyn kanssa agilitytreeneihin. Tavoitteeksi olin asettanut lähdössä pysymisen ja juoksukontaktin. Nyt kun ei ole vielä järkevää ratatreeniä tehdä, on hyvä treenata perusasioita kuntoon. Lähtö ei ole koskaan ollut meidän vahvuus, luottoa ei ole ollut. Nyt olen päättänyt, että olen tarkka meidän lähdöistä. Koiran on oltava paikoillaan (ei saa edes nykiä), eikä saa yhtää ennakoida, ei saa lähteä miun liikkeestä vaan oikeasta äänimerkistä. Miun on oltava tarkka missä kohtaa annan merkin ja aina palautettava mahdollisimman nopeasti jos karkaa. Fanny yllättävän nopeasti alkoi ymmärtää, että lähteä sai vasta äänimerkistä. Muutama palautus piti tehdä, mutta sitten alkoi höyryistä huolimatta pylly pysyy maassa. Eli otin ihan vain hypyltä putkeen ja putken jälkeen palkka.

Toisena treeninä otettiin puomin juoksukontaktia kun puomi oli radalle koottuna. Kiitolaan olikin muuttanut LAUn vanha puomi. Puomi on hieman jo alkanut "elämään", eli alastulo/ylösmeno nii'aa koiran painosta. Jopa Fannyn alla nii'asi alasmenossa, mikä aiheutti sen että meidän alasmeno juoksukontakti meni aika rajoille, kun osui niin alas. Puomihan ollut meillä se mistä ei ole virheitä tullut, kuten A, mutta ennen mammalomaa alkoi ylösmeno jännittää kun otti keinulla vauhtia minkä yhdisti puomiin. Mammalomasta sen verran hyötyä, että tämä unohtunut ja juoksi koko puomin läpi aivan innoissaan hyvällä vauhdilla. Laitettiin alasmenon alle tukipalikka, mikä esti nii'aus liikkeen ja johan osui kontakti heti kohdilleen :) Sampo totesi, että tekee omat tukipilarit puomiin, selvästi tarvitsee ne. Fannylle tottakai hyvä treenata ilmankin niitä, koska koskaan ei voi tietää millainen puomi tulee kisoissa vastaan. 

Hyvä mieli treenien jälkeen. Hienosti keskittyi tekemiseen. Odottaessa vain meinaa äänihuulet olla vähän herkässä ellei koko ajan käskytä tekee jotain.

Vinkupallo löytyi

Perjantaina (6.3) olikin sitten vuorossa uintivuoro. Muistin kamerankin ottaa taskuun mukaan, toivoen että kamalasti kastu. Tänään Fannyn kanssa keskityttiin veteenmeno harjoituksiin eikä matka uimiseen. Uintitekniikka Fannylla on kunnossa, mutta vähän tuo veteen meno mietityttää kun mamma ei ole vedessä mukana. Kotona oltiin harjoiteltu vesilelulla leikkimistä edellisen uintikerran jälkeen ja nyt leluja hyödynnettiin. Mie olin ramppia vastapäätä leluilla kutsumassa ja kun lähti uimaan niin heitin lelut veteen, sai valita kumman nouti (patukan vai vinkupallon). Uittaja oli vedessä varmistaa, että Fanny ei käänny rampilta pois, mutta muuten ei Fannya ohjannut vaan Fanny sai nyt itse tehdä työn. Todella iso harppaus asiassa otettiinkin. Monta todella hyvää menoa veteen tuli, mutta kun toistoja alkoi olla jo jonkun verran niin alkoi väsyä ja meno veteen alkoi hidastua, jolloin heitin lelutkin lähemmäksi jotta palkka tuli helpommalla. Hieno likka!

Patukka löytyi

7v

Rakas, pieni karvapalleroinen täyttää tänään jo huikeat 7vuotta. Mihin se aika on rientänyt kun vasta isoa pentulaumaa olin katsomassa ja sitten pientä nyyttiä hakemassa kotia. Vuosiin on mahtanut paljon hyviä sekä huonoja muistoja. Valitettavasti Gena tuntuu syntyneen tähtien asennot vinossa, koska tuntuu koko ajan sattuvan ja tapahtuvan jotain ikävää. Nyt viimeisimpänä selän löydös, jonka kanssa nyt tapellaan/kuntoutellaan. Mutta kaikesta huolimatta, vastoinkäymiset tiivistävät suhdettamme. Periksi ei neidin kanssa anneta, koska elämän iloa tältä neidiltä ei kyllä puutu!

Oikein paljon onnea koko Region's G-pentueelle!!

Synttärisankarin poseeraus kakun ja 7 "kynttilän" ääressä

Fannykin pääsi nauttimaan pirskeistä oman kakun kera, pitihän neidin saada myös oma kun joulukuussa jäi syntympäpäivä kakku väliin pentulaatikon tiimellyksessä.

Onpa siistejä juhlijoita! Kakut pitkin lattioita...

Hyppytekniikkakoulutus ja metsäkirmailua

Fannyn kanssa osallistuttiin 1.3 Kiitorekun hyppytekniikkakoulutukseen Parikkalan Koiraharrastajien mukana. Kokkosen Sampo piti meille ensin teoriaa ja sitten päästiin koirien kanssa käytäntöä kokeilee. Genahan on osallistunut hyppytekniikkakoulutukseen, minkä Sampo piti LAUlle aikanaan demokoulutuksena kun näitä alkoivat pitämään. Fanny ei ole koulutuksessa ollut, että vain omilla opeilla tehty hyppytekniikkaa välillä. Ei siis täysin vierasta kuitenkaan. Ensin yksi ryhmä teki tehtävät ja sai katsella muiden tekemistä, sitten oli meidän ryhmän vuoro (mukana myös Fannyn kasvattaja Martan kanssa :) ).

Ensin tehtävänä oli perusgridi, hyppykorkeus 10cm. Ensimmäisessä suorituksessa Fannyn etuosa ja takaosa elivät omaa elämää Sampon mukaan. Heittelin sitten palloa hallissa, jotta sai laukata oikein railakkaasti ja Sampo näki miten laukkaa. Pallon perässä juostessa, löytyi etuosan ja takaosan yhteistyö. Otettiin sitten perusgridiä uudestaan ja vauhtia oli jopa vähän liikaa targetille, joten se piti laittaa piiloon, jotta pystyi koira keskittyy hyppäämiseen eikä kynnet kolissu hyppyrimoihin. Fanny istui lähdössä edessäni, pyrin antaa etee-käskyn kun katsoi kohti targettia.

Toisena tehtävänä sitten sai valita, että haluaako ottaa korkeus vai etäisyysgridiä. Fannyn kanssa en halua vielä korkeutta hypyttää koska keskivartalo ei ole vielä kunnossa kunnon hyppyihin, joten otimme etäisyysgridin. Alkuhypyt edelleen 10cm, mutta viimeinen 20cm. Viimeisessä välissä etsittiin rajaa, jossa koira alkoi ottamaan välilaukkaa mukaan. Ensin niin, että ei välilaukkaa ottanut. Jonka jälkeen lähdettiin hakemaan välilaukkaa hyppyjen väliin. Fannyn ensimmäinen laukka oli jotain todella hätäistä rävellystä, joten otettiin vähän lisää väliä jolloin sai väliin paremman laukan. Laukka tuli hyvin keskikohtaan. Lopuksi viimeinen niin, että ei ottanut välilaukkaa.

Viimeisenä harjoitteena progressiivinen gridi, jossa jokainen väli on pidempi. Koira joutuu koko ajan venyttämään laukkaa ja lisäämään volyymia ponnistukseen. Tähän asti käytettiin ponnaria lähdös, mutta jotenkin se tuntui Fannya häiritsevän, ei saanut ekoista hypyistä niin hyvin. Otettiin pois ja heti lähti alusta lähtien tasapainoisemmin hyppää. Otettiin viimeistä vain kaksi kertaa, Fannylle riittävä. Fanny oli kyllä hyvin tohkeissaan koko treenin/koulutuksen ajan, vauhtia ja menohaluja oli.

Fanny sai paljon kehuja Sampolta ja sekä kurssilaisilta. Ei koirasta uskoisi, että vasta kuukausi sitten lopetti yhdeksän pennun imettämisen, paljon saatu kuukaudessa aikaiseksi. Kuitenkin vielä tarvitaan keskivartalon vahvistusta ja maltillista etenemistä eteenpäin. Ollaan tehty asioita oikein ja minä tiedostan mitä pitää tehdä, asia on hallinnassa. Kuulemma nämä hyppytekniikka tehtävät olisi oivallisia keskivartalon kehittämiseen, mutta mietin alkaako kohta olla liikaa kun on jumppaa, uintia, agilitya ja lenkkeilyä...siihen jos vielä hyppytekniikkaa...voi olla että tulee tähän kohtaan vielä liikaa. Katsotaan vähän ajan päästä uudestaan kun ollaan siinä pisteessä että otan Kiitolaan halliavaimen. Otan avaimen vasta, kun ollaan tilanteessa, että voidaan jo vähän treenailla enemmän kuin paria estettä. Katsotaan kuukauden päästä uudestaan mikä on tilanne.

Juuli muutti virallisesti eilen su Lappeenrantaan takaisin, en koulutuksen takia ehtinyt muutossa auttamaan, mutta tänään piti jo heti päästä yhteislenkille. Suunnattiin Fannyn, Novan, Tyynen ja Sylvin (Sylvi porukan kuopus, Novan joulukuun pentu) kanssa Partalan metikköön. Meidän tuurilla alkoi räntää sataa (kamera jäi siksi matkasta, eikä kuvia ole), mutta metikössä oltiin mukavasti suojassa rämpimässä lumessa. Meillä oli oikea paimenporukka, kun matkassa oli 1 göötti & 3x bc. Sylvi ei ihan tiennyt miten suhtautua Fannyyn...mikä tuollainen harmaa tappijalka pötkylä oikein on. Vähän piti Fannylle murissa ja kokeilla miltä häntä tai kinner maistuu. Ja mikäs sen hauskempaa kuin juosta kiinni, "hippaa" ja juosta karkuun. Fanny oli onneissaan kun pääsi pitkästä aikaan leikkimään ja kirmaamaan muiden koirien kanssa, ei tiennyt aina kenen kanssa juoksisi tai minne, joten säntäili sinne tänne aivan onneissaan. Genan kanssa kun ei saa leikkiä ja riehua nyt.

Fanny oli eilisen koulutuksen jälkeen väsyneen oloinen ja ennen mettälenkkiä käytiin Genan lyhyellä hihnalenkillä...jo oli lenkki kun molemmat hölkkäsi miun perässä. Mutta mettälenkillä Fannyn väsymyksestä ei ollut tietoakaan, painoi jaloistaan minkä irti sai loppuun asti. :)

Kuvat otettu Kiitorekun hyppytekniikkakoulutuksen materiaalista