Keskiviikkona oli Fannylla vuorossa Kiitorekulla treenit. Eipä minulla ollut tullut olleenkaan mieleen, että sunnuntain koulutus vielä painaisi Fannyn jaloissa. Ei millään tavalla ole sitä näyttänyt, ollut iloinen, energinen itsensä. Mutta treeneissä tämä näkyi... Ensin kun vielä oli vähän energiaa ja jaksamista, Fannyn ajatukset karkaili eikä oikein jaksanut keskittyä. Nopeasti alkoi vauhti häviämään/hiipua ja Fannysta huomasi, että ei vaan jaksanut tehdä mitä siltä pyydettiin. Ekassa pätkässä pyrittiin suorittamaan rataa, mutta eihän siitä oikein mittää tullut, meni pätkien tekemiseksi. Toisessa pätkässä sitten tarkoituksella tein parin esteen pätkiä, joita kouluttaja palkkasi. Siinä hiipui jo niin pahasti parin pätkän jälkeen, että lopetettiin helppoon hyppy+putki+hyppy tehtävään ja kunnon palkkaus. Parempi oli lopettaa, kun näki ettei koira jaksa innostua enää lähes ollenkaa, teki kun ohjaaja käski/vaati.
Radan pätkällä heti alussa oli napakan ohjauksen paikka koska kepit veti koiraa aika paljonkin. Ohjasin kakkoselle jossa lähimmäisen siivekkeen ympäri heitto ja otto takaa samalla oikealla kädellä, itse en pyörinyt ollenkaa vaan varpaat pysyi menosuuntaan. En muista et olisin Fannylla koskaan tätä ennen tehnyt, mutta hyvin sujui...Genankaan kanssa en muista olenko miten käyttänyt. Kepit meni Fannyn kanssa tänään ok, vauhti uupui, mutta suoritti. Vitos hypylle piti työntää jonkun verran, koska putkesta tullessa oli tolpan takana. Siintä Fanny irtosi tosi hyvin putkeen itse, pääsin seiskalle ottaa vas siivekkeen takaa ja tekemään rauhassa pakkovalssin. Hyvin Fanny lähti miun puolivalssiin jolla tein välistävedon ja siintä työntö kasille. Pussi oli Fannysta vähän outo tänään, välillä meni siihen, välillä meni mielummin ohi. Toisaalta, en muista milloin viimeksi tehty edes pussia, joskus syksyllä ehkä. 12 hypylle vein kepeiltä vas siivekkeen kautta takaakiertoon, josta puolivalssilla koira mukaan ja irrotus putkeen. Putkesta 14 hypyn lähimmän siivekkeen ympäri pyöräytys ja pussiin. Paljon pyöritystä, mikä vielä söi Fannyn innostusta ja olematonta vauhtia, mutta saatiin kyllä kaikki tehtyä, mutta pätkissä.
Toisaalta kun aloin treenien jälkeen asiaa miettiä, on Fannyn treeniohjelma muuttunut parissa viikossa reilusti. Alku vuosi, reilu 2kk, Fanny kävi vain lenkeillä, kiitos miun työharjoittelujakson. Nyt pari viikkoa treenattu kunnolla agilitya ja nyt oli vielä rankka koulutus alla, jonka aikana näki jo koiran väsymisen. Ei tainnut ihan kakaran kunto kestää koettelemusta niin kuin toivoin. Nyt vain yritetään palautella niin, että koira kykenee sunnuntaina kisaradoille. Toivottavasti sunnuntai ei tule liian aikaisin. Ei haittaa jos paras terä/energia uupuu, kuhan olisi innostunut siintä mitä pääsee tekemään.
Jumppaa:
Viikolla tuli kokeiltua Kirsin ohjeita takaosanlihaksien kasvatukseen eli tasapainotyynyä, peruutuksen alkeita ja ryömimisen alkeita. Ensin Fannyn kanssa tutustuttiin tyynyyn, että uskalsi sille astua, sitten asettelin takaosan tyynylle ja palkkasin siinä. Kun alkoi siinä seisoa tyytyväisenä aloin vähän "härnätä" takaosaa eli käsillä siirsin painoa oikealta vasemmalle, josta ei ollut moksiskaan. Peruuttaminen olikin haaste, koska Fanny tarjosi koko ajan istumista. Kun sitten seisoi ja sain edes jalan liikahtaa taakse, heti kehuja ja palkkaa. Parhaillaan sain askeleen jokaista jalkaa siirrettyä :) Ryömiminen oli yllättävän helppoa, maahan ensin ja siintä namin perässä liikkuminen. Hyvin näki miten takaosa teki töitä.
Genan kanssa tehtiin myös samoja asioita, ei sillekään tee pahaa. Gena ei ollut tyynyä nähnyt pitkään aikaa, joten senkin kanssa ensin tutustuttiin tyynyyn ja sitten takaosan jumppaa tyynyllä. Pitäs melkein jollain keinolla saada ilmaa vähän pois tyynystä, taitaa olla liikaa ilmaa, jotta saisi kunnon vaikutuksen. Ryömiminen on ollut Genasta aina hauskaa, niin se oli nytkin. Vauhtia oli reilusti :) Peruuttaminen itsessään ei ollut Genalle haaste, mutta se missä asennossa peruutti olikin ongelma. Tykkää seisoa miuhun nähden sivuttain (jäänne näyttelyistä), joten se että sain suoraksi miuta kohti, oli se suurin haaste, ja että peruutti sitten siinä suorana eikä alkanut poikittaa.
Näitä pitää alkaa harjoitella viikottain mieluiten, pieni hetki riittää, vaikka iltaisin tv:n ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti