Genan kanssa Hattulassa :(

Joskus vain kaikki menee niin pieleen kuin vain voi mennä. Valitettavasti Genalla tuntuu näin käyvän aina välillä, oi miksi sille tapahtuu aina jotain ikävää... :/ Keskiviikkona (6.8) annoin Genalle raakapakasterustoluun, jota söi iloisesti kunnes menin katsomaan ulos joko luu on syöty. Ei ollut syönyt vaan Gena hotkaisi luun loppuosan kokonaisena, ilmeisesti pelkäsi minun vievän siintä lopun. Gena näytti jonkun aikaa kakovan kuin pala olisi juuttunut kurkkuun, mutta tasaantui sitten. Ainut, että oli sen jälkeen todella levoton. Talssi eteenpäin takajalat täristen. Välillä tuntui helpottavan, mutta juomisenkin jälkeen oli taas hetken hunompi. Ruokaa ei illalla syönyt eikä seuraavana aamuna. Juotin parafiinia ja levolacia muutamaan otteeseen.

Tiputuksessa 7.8

Torstaina yhteys animagiin jossa koiriani käytän, siellä oli päivä täysi, joten soitin Tikalle/Univetille, mutta sielläkin oli täyttä. Soitin takasin animagiin ja ottivat meidät ylimääräisenä vastaan. Elena ihmetteli miten meillä taas oli jotain. Kerroin samalla, että Gena on nyt kyhmy episodin aikana laihtunut ja karvaa lähtee koko ajan. Genasta otettiin verikokeet (maksa arvo normirajan yläosissa (kortisoni), munuaiset ok, kilpirauhanen ok, sokeri ok, elektoryylit oli hieman sekaisin) sekä Genan vatsa ja suoli kuvattiin. Luumassa oli lähtenyt jo osaksi liikkeelle vatsasta suolistoon. Olinkin aamulla nähnyt kerran ulostavan. Tilanne näytti siis olevan hyvin. Gena sai Ringer acetat:a suoneen 250ml ja niskaan 250ml. Sai myös phv eston ja vitaami piikin. Kotia lähdettiin kera -> mahansuoja lääkkeiden, phv eston, elektrolyyttijauhe + mahaystävällinen ruoka. Kipulääkettä ei saatu kun kortisonia syö.

Gena tuntui oikeasti voivan paremmin päivän mittaan, mutta illalla alkoi huoli taas nousta pintaan kun koira halusi syödä, mutta heti kun yritti turvotettua nappulaa syödä (söi suullisen), alkoi liikkua levottomasti pitkin pihaa. Selvästi oli kipuja ja lopulta oksensi ulos vaikka oli phv esto. Tajusin kuitenkin että neste pysyy sisällä joten Antin ideasta päätin käyttää blenderiä ja soseutin Genan ruoan. Annoin sosetta kaksi pientä annosta välillä odottaen kuin käy ja ruoka näytti pysyvn sisällä eikä aiheuttanut ikäviä oireita. Yö nukuttiin ja aamulla tilanne sama, ei voinut turvotettua nappulaa syödä kun oireet uusi, joten sosetta annoin vähän.

http://youtu.be/AuDtvv8_eik (videolla kuvaa miten Gena reagoi ruokaan)

Soitin taas lekurille ja saatiin aika, miulla oli pelko, että Genalla on jotain kurkussa. En uskonut, että olisi vain nirhaissut kurkkua kuten lekuri epäili että kurkku on vain kipeä. Mutta koira kuvattiin kurkusta peräsuoleen asti röntgenissä ja syy koiran pahaan oloon löytyi. Se oli sitä mitä pelkäsin. Genalla oli ruokatorvi tukossa. Rustopala tukki ruokatorven mahalaukun suun lähellä, ei mahtunut mahaan menemään. Sitten alkoi kova miettiminen mitä tehdään, uskaltaako olla viikonlopun yli vai heti jonnekin leikattavaksi. Pelkona oli että ruokatorvi repeytyy ja rusto pääsee vahingoittaa keuhkoja jotka ruokatorven vieressä. Animagilla ei ollut tarvittvia tähystimiä ja oltiin Kouvolan Univetiin yhteydessä, mutta heilläkään ei ollut tarvittavan isoja pihtejä tähystimeen, että saisivat tähystäen pois. Oltiin sitten Hattulaan yhteydessä (päivystää 24/7), heillä oli tarvittavat välineet ja olivat valmiit ottamaan meidät heti vastaan. Gena sai 500ml niskaan nestettä ja me lähdimme Hattulaan ajamaan.

En muista milloin olisi ollut noin hermojaraastavat 3h ajomatka. Pahimpaan perjantai ruuhkaan jouduttiin ja miun hermot oli matkan jälkeen riekaleina. Gena pääsi nopeasti Hattulassa lääkärin hoiviin ja mie yritin Hämeenlinnassa tappaa aikaa ja syödä (aamupalalla ei elä). Suunnitelma oli että yrittävät tähystämällä saada ruston pois, mutta jos ei onnistu niin työntävät väkisin vatsaan ja vatsa-auki sitten. Toivoin todella, että tähystämällä selvitään, saisin koiran heti kotia mukaan ja tervehtyisi nopeammin. Jos vatsa-aukaistaisiin Gena olisi ehkä yön ollut Hattulassa ja mie nukkunut sitten autossa, palautuminen operaatiosta olisi taas vähän aikaa kestänyt (kuten syksyllä kun Genan vatsa aukaistiin). Lääkäri lupasi soittaa jos tähystäminen ei onnistu ja kun puhelin soi, pelkäsin pahinta. Onneksi uutinen oli positiivinen. Gena oli heräämässä ja tähystämällä rusto saatiin irti. Lääkäri kertoi, että voimaa ja suuria pihtiä saivat käyttää, oli todella tiukassa ja vähän nirhoi ruokatorvea, mutta ei mitään sellaista mistä pitäisi huolestua.

Genalla oli jo valmiiksi kaikki tarvittavat lääkkeet (mahansuoja + ab-kuuri) käytössä, joten uusia ei tarvittu (vain mahansuojaa saatiin lisää). Kortisonin takia kipulääkkeitä ei herunnut, phv estoa ei enää tarvittu. Oli ihana nähdä Gena ominjaloin kävelevän autoon, vaikka varmasti maailma tuntui huteralta. Vähän Gena inisi, mutta muuten vaikutti voivan hyvin. Käärin Genan lämpimästi häkkiin (tullessa oli viilennysloimi niskassa) ja oli aika lähteä kotia kohti ajamaan. 

Kotona oltiin yöllä ja hetki menikin että pystyi asettumaan aloilleen. Fannya piti aluks vähän toppuutella kun oli niin iloinen, mutta taisi lopulta tajuta, että oltava rauhallisemmin. Kokeilin tarjota soseruokaa, mutta ei maittanut. Öljytonnikala tuntui maistuvan, joten annoin sitä 1/3purkin. Yöksi viritin tutun patjan olkkarin lattialle ja kävin Genan viereen nukkumaan (Fannykin nukkui kanssamme). Paria ulkona käyntiä lukuunottamatta nukuttiin ok. Aamulla jo soseruoka maistui hyvin, ei näyttänyt aiheuttavan ikäviä tuntemuksia. Sai ruokansa kolmessa erässä. Tuntui voivan koko ajan paremmin ja paremmin. Josko tästä olisi nyt selvitty ja luumassa vatsasta/suolesta myös tulee pihalle asti.

Kuhan tästä ollaan selvitty ja tilanne rauhoittuu, on otettava tuo Genan kyhmy asia esille. Ensi viikolla olisi ollut kontrolli, mutta se nyt vähän aikaistui. Patti on olemassa edelleen, hieman pienempi kylläkin. Mutta Genan laihtuminen (vaikka syönyt tuplamääriä ja treenit + pitkät lenkit jätetty pois) ei miusta ole hyvä asia, myös karvaa irronnut keväästä asti eikä tuo karva kovasti kiillä. Kävin viikol ostaa purenatural active ruokaa jossa rasvaa 27% ja protein 34%, mutta ei vielä päästy testaa kun tuli tämä rusto episodi ja nyt syödään eläinlääkäri ruokaa yksi 3kg pussi tyhjäksi. Kokeilin su päivällä tarjota turvotettua nappulaa, mutta selvästi nielaisi voimakkaammin kun söi. Ehkäpä siis syödään vielä sosetta vähän aikaa että ruokatorvi saa palautua. Muuten Gena vaikuttaa jo mukavasti omalta itseltään, häntä ollut pystyssä, tulee rapsutuksia pyytämään, häntä heiluu, ruoka maistuu....vatsa vielä turvonneen oloinen, mutta jotain sieltä on ulos jo tullut...toivottavasti loputkin pian.

Onneksi jälleen kerran Gena selvisi voittajana kotia!!! Ja ihan varmasti jatkossa mietin hyvin tarkkaan mitä koirani saavat syödäkseen!