Syyspäiviä

Mikä on sen ihanempaa syksyssä kuin aurinkoinen, lämmin syyspäivä nauttien hevosen kanssa maastossa? Itse olen nyt nautiskellut oiken urakalla maastoilusta kun kelit ovat suosineet. Ei ole yhtään tehnyt mieli mennä kentälle. Noh, itse olen todennut aina tässä kohtaa, että kyllä sinne kentällekin vielä ehtii ja tulee se kausi kun maastossa ei taas käydä. Tuntuu olevan minulla vähän kausiluontoista tämä maastoilu ja kentällä vääntäminen, joko tai.

 Coudin kanssa ollaan maastoiltu paljon ja ollaan nyt käyty useamman kerran heittä surullisen kuuluisa lenkki, joka ainakaan ei päättynyt hyvi Graffin kanssa. Nyt myös viikon sisällä pääsin kunnolla asioissa eteenpäin kun nostin Coudilla ensimmäisen kerran laukan maastossa ja nyt perjantain laukattiin oikein urakalla maastossa. Ei kylläkään revitelty, mutta en ole koskaan tykännyt kaahotuksesta, hallitusti kiitos :) Nyt miusta alkaa oikeasti tuntuu siltä että mie alan hallita pelkoa, eikä pelko miuta, koskien maastoilua.

Coudi on onneksi ollut ja pysynyt terveenä. Ollaan vältytty loukkaantumiset yms. Tuossa kyllä kerran jo mietin lekurin kutsua kun oli jätkä onnistunut saamaan silmän alaluomeen haavan. Onneksi vain luomeen, silmä oli siisti ja onneksi saatiin haavakin pidettyä siistinä. On tuossa kyllä yksi epeli, en tajua miten tuossakin oli onnistunut...