Näkemiin Sulo

Tänään oli ohjelmassa käydä viimeisen kerran moikkaamassa Suloa. Ystävälläni on ensi viikolla raskas päivä tiedossa kun saattelee rakkaan hevosensa ikuisille laitumille. Sulo onnistui rikkomaan lopullisesti koipensa, ennuste niin huono ettei kannata enää yrittää ja Sulon tuntien sille ei sovi oloneuvos rooli :( Voi ystävällä olla hieman vaikeaa kun yli kymmenen vuotta ollut hevonen, välillä jopa kaksi ja yks kaks ei olekaan enää yhtää :/ Kyllä tätäkin heppaa tulee ikävä, oikea persoona johon en aikanaan halunnut koskea sormellakaan. Mutta onneksi söin aikanaan sanani ja tutustuin tähän mahtavaan jätkään, isolla J:llä. 

Valitettavasti kun olen Sulon taivalta viimeisinä vuosina seurannut, niin on tullut vahvasti Graffin taival mieleen. Ongelmasta ongelmaan, kunnes viimeinen niitti ja aika tehdä päätös kun voimat/jaksaminen loppu.

Sulo nauttii elämästään

Pölyinen syöppö :)

Vielä ehtii kerryttää kiloja