Höyryjä pihalle

Yli kaksi kuukautta tämä ohjaaja ollut ilman ohjattavaa koiraa ja Fanny melkein puolivuotta ilman agility esteitä. Tänään (25.2) koitti se päivä kun karautettiin Fannyn kanssa Kiitorekun treeneihin. Hetki meni etsiessä treenitavaroita ja vielä ovella mietin onko minulla kaikki mitä tarvitsen. Eihän Fanny todellakaan ole vielä treenikunnossa, mutta koin tarpeelliseksi lähteä treenaamaan häiriössä oloa ja lähdössä pysymistä. Fanny sai ensin tutustua Kiitolan hallin mattoon leikkien, mikä oli sille uusi tuttavuus. Ei näyttänyt menoa arkailevan, iloisesti juoksi pallon perässä. Treenien välissä tehtiin istumista ja maahanmenoa, jotta sain Fannyn keskittyy muuhun kuin kommentoimaan muiden tekemistä.

Pääpaino treeneissä oli lähdössä ja putkeen irtoamisessa, hypyt oli tiputettu 20cm korkeuteen. Ei ollut siis tarkoitus hypyttää. Fannylla oli ihan mieletön menohalu, mutta korvat oli tallessa. Ainut, että lähtöjä saatiin oikeasti hioa. Nyt alkoi lähtöjen treenaus, miun pitää kyetä luottaa että Fanny pysyy. Nyt alkuun niin, että ensin käsky sana ja sitten vasta liike, jotta ei ala reagoimaa liikkeeseen ennen käskysanaa. Huomasi kyllä, että vaikka kotona treenattu paikalla oloa, niin esteiden joukossa ihan eri asia. Teki kaikki kolme pikku pätkää todella hienosti, kun lähdössä kesti, teki kaiken mitä pyysin, ei virheen virhettä. Putkiin ei tarvinnut todellakaan saatella, vaan irtosi tosi kepeästi. Miun tohkea pötkylä! Tästä se lähtee!

Rataan merkitty eriväreillä kolme tehtävää jotka Fannyn kanssa tehtiin

Torstaina sitten olikin Fannylla vuorossa uinti. Ettei nyt liian vähän tekemistä Fannylla olisi. Neiti meni päättäväisesti sisälle ja portaat altaalle. Sitten altaan rampilla piti vähän empiä. Selvästi huomasi, että kriittisin hetki oli kastella jalat, sen jälkeen kyllä tassuteltiin uimaan. Tehtiin ensin lyhyempiä pätkiä jonka jälkeen pidennettiin matkaa. Fanny sai uinnistaan jälleen paljon kehuja, meno näytti kuulemma niin seesteiseltä. Ei laineita pahemmin tullut, oli ihan hiljaista ja toinen niin rauhallinen. Loppuun lyhyt pätkä kun näytti että alkoi väsähtää hieman, ei menty liiallisuuksia ja alkoi selvästi olee vastahakoisempi veteen menossa sekä lipomaan huulia. Pesut sujui ongelmitta, mutta jestas miten oli tehofööni jännittävä. Viimeksi pidin Fannyn sylis kun toinen kuivasi. Nyt itsekseen föönasin, sai olla alkuun tiukka ote ettei livennyt paikalta. Pikku hiljaa sitten alistui kohtaloon ja kyyristeli föönin alla. Ei ollut niin väsyneen oloinen kuin ensimmäisen uinnin jälkeen, mutta kyllä uni maistui kuitenkin.