Gena leikkauksessa

Noniin, olisiko nyt aika pureutua tähän josta jo hieman sivutin yhdessä blogikirjoituksessa ainakin. Ja varmasti tätä blogia lukeville, on tullut ajatuksia, missä on Gena. Miksi Genasta ei ole useaan viikkoon mitään mainintaa. Noh, nyt ihan oma teksti Genasta ja Genan vaikeista viikoista.

Kaikki alkoi 29.10 illalla ilta ruoan jälkeen kun koirat laskin meidän omalle aidatulle pihalle. Sieltä kun Gena tuli sisälle ei meinannut rauhoittua. Ajattelin ensin, että mahan puruja, hotkinut ruoan tms. Mutta mitään ei ylös tullut ja koiran vointi paheni vain. Gena käveli taloa ympäriinsä takaset täristen, pää alhaalla läähättäen. Ei kyennyt olemaan paikoillaan. Yritin rauhoittaa sohvalle mahan päälle, jossa yleensä viihtyy...kykeni olee vain hetken ja sitten taas talssimienn ympäri taloa jatkui. Oli pakko ottaa yhteyttä kunnallisen päivystäjään kun tilanne ei mennyt mihinkään suuntaan. Ajettiin sitten keskellä yötä Lemille lekurin luo. Ultraa, röntgeniä eikä labraa ollut, joten tutkittiin mitä kyettiin, eikä lekuri osannut muuta ehdottaa kuin alkavaa ripulia/suolitulehdusta...hänen mielestään vatsassa ei tuntunut mitään erikoista, lämpö ok, rauhaset ok, hengitys/sydän ok. Gena sai opioidi ja tulehduskipulääke pistokset sekä kotia kipulääkkeitä. Taidettiin myö hikisesti aamuyöstä yhteensä tunti nukuttua.. :/ Noh, jos ei Genalla ollut ripulia, niin itsellä meni kyllä yöllä vatsa sekaisin.. :/

Kipulääkkeet kun vaikutti, Gena alkoi olee vähän parempi. Asettui ajoittain lepäämään. Tarjosin puolilta päivin ruokaa, jota söikin, mutta huoli tuli kun söi kolmessa erässä pienen tonnikala määrän loppuun aina välillä käyden levottomasti kävelemässä ympäri taloa kuin syöminen olisi sattunut :( Yhteys mein klinikalle ja kehottivat heti seuraavan päivän aamuna tulemaan tyhjällä vatsalla tutkimuksiin ja siihen asti koiran voinnin mukaan oloa ja kipulääkettä. Yö nukuttiin ihme kyllä hyvin, Gena söikin illalla vähän, eikä kipuillut näkyvästi.

Aamulla mentiin Animagille (ex Fokus) tutkimuksiin. Jo heti virtsa ja labrakokeista huomattiin, että jokin aiheuttanut pahan kuivumisen, mutta munuaiset ja maksa-arvot oli kunnossa. Röntgenissä sitten syy Genan kipuiluun löytyi, 3kpl vierasesineitä. Yksi iso ja kaksi pientä. Jotain tosi kiinteitä ja terävä reunaisia...itselle tuli vain kivet mieleen. Gena sai yhteensä 500ml nesteytystä, osan ihon alle ja osan suoraan suoneen. Gena sai oksetuslääkettä, yritettiin jos oksentaisi vierasesineet pois, mutta mahanesteet sieltä vain tuli ja pari heinänkortta. Isoin kappale sen verran suuri, että pelättiin sen tukkivan suolen tai ainakin repivän pahasti.

Kotia kipu- ja mahasuojalääkkeen kanssa sekä parafiinia. Fanny oli tosi ihmeissään Genan hajusta kun tultiin kotia, ja antoi kyllä Genan olla ihan rauhassa. Itsellä oli koko päivän tosi kova huoli ja nukkuminen yöllä oli vaikeaa, vaikkakin Gena nukkui ihan ok. Pe aamuna takaisin klinikalle, Gena röntgen kuvattiin ja siellä ne mahassa edelleen olivat, vaikka muu ulostemassa oli liikkunut suolistossa. Koska oli pe ja iso kappale huolestutti, päätimme lääkärin kanssa yhteistuumin leikata Genan. Viikonlopuksi emme uskaltaneet ottaa riskejä. Leikkaus oli nopeasti ohi, ehdin ehkä koton tunnin jännittää soittoa. Gena oli jo saanut lisä rauhoitetta kun tahtoi jo lähteä klinikalta, mutta heti kun pääsi autoon, nukkui hyvin sikeästi. 3 vierasta kappaletta oli luun paloja..itse ihmettelin, mistä saanut sellaisia kovia luita, vielä sellaisen ison terävän kappaleen...oisko kesältä ulos jemmattu. Gena ei yleensä tollasia hotki, mutta tainnut tulla Fannyn kanssa kisatilanne luusta.

Vielä unten mailla

Fanny jopa hetken uskalsi Genan viekussa nukkua, mahtoiko vahtia?

Fanny oli Genasta niin järkyttynyt, että meni pitkään ennenkuin uskaltautui edes nuuhkasemaan ja heti perääntyi. Taisi olla järkyttävät hajut. Gena veti sikeitä usemman tunnin tyytyväisenä. Mie sain leikkiä hoitajaa kun edellisen päivän parafiini teki temput ja suoli tyhjeni itsekseen.... Kotihoitona sitten mahasuojalääkettä, Litalgin suppoja (Gena arvosti), antibiootti sekä leikkauksesta toipuvan ruokaa joka viikonlopun jälkeen vaihdettiin mahaystävälliseen ruokaan, jota sai viikon verran syödä ja sitten alettiin asteittain omana ruokaan siirtyy.

Jotain taisi lähteä mukaan

Vähän viel ramasis

Gena lähti paranee yllättävän nopeasti. Leikkauspäivänä viiden aikoihin oli jalkeilla eikä enää sitten meinannut malttaa makoilla vaikka yritin vihjata moista. Fanny pysyi etäällä, pari kertaa kävi nuuhkasee ja meni kauemmaksi. Mie sitten yöksi rymysin patjan taas olkkarin lattialle ja siinä nukuttiin pari ekaa  yötä. Gena oli paljon rauhallisempi kun nukuin viekussa ja pystyin rapsuttaa. Eka yö vähän heräiltiiin, toisena jo nukuttiin kivasti ja kolmantena saatiin nukkua oikein makoisasti.

Joku tais varastaa miun paikan ;)

Itse en ekoina päivinä rohjennut oikein mihinkään mennä, kun huoli Genasta oli sen verran kova. Su nyt oli Fannyn jalostustarkastus, jonne oli pakko mennä, Antti sai silloin vahtia. Ainut mikä su alkoi mietityttää oli, ettei suolesta tullut tavaraa. Toisaalta oli pe kokonaan tyhjentynyt, jotenka en nyt viel paniikissa ollut. Ma aamuna sitten ulostetta tuli, miten sitä voikin olla moisesta iloinen. Ma ja ti jouduin jo kouluun menemään joten ihana isäni pelasti minut. Ma vein koirat hänen luokse ja ti hän tuli meille. Sitten miun pitikin jo töihin lähteä ja uskoa, että kotona pärjätään. Työmotivaatio oli täysin hukassa ja ajatukset ihan muualla, mutta selvittiin.

Potilas

Gena parani hyvin, haava oli siisti ja 13vrk kohdalla käytiin tikit ottaa pois. Kauluri ja puku päällä neiti oli niin maansa myynyt, mutta kun ne otin pois (itse olin paikalla vahtii) oli kyllä jo hyvin äkkiä oma itsensä.

 
Sitä olen tässä nyt viikkojen aikana miettinyt, että miksi...miksi Genan pitänyt kokea näin paljon jo alle kuusi vuotiaana... :(( Tämä oli jo Genan viides leikkaus :((