Sirkus tokoilut Parikkalassa

Torstai illaksi suuntasin tyttöjen kanssa Parikkalaan mölli toko kisoihin jotka Parikkalan Koiraharrastajat (itsekin jo jäsen) järjesti raviradan markkina kentällä, missä viime syksynä Gena toko kokeessa teki hupinumeron pistein 112,5. Viihdyttäen tuomarista lähtien kaikkia sekä sai vielä tästä suorituksesta palkinnon (viihdyttäjä).

Mölli luokassa nähtiin Fannyn veli Aslak, joka tekee todella huikeaa työtä. Niin nättiä suorittamista joka liike. Ihan hävettää missä pisteessä Fanny vielä on. Noh, eipä miulla ole samalla tavalla ollut aikaa ja nyt panostettu agilityyn. Aslakin liikehdintää ja olemusta katsoessa tuli kyllä ihan Fanny mieleen. Väri ja pallit vain erottaa sisarukset toisistaan ja moni muukin oli samaa mieltä :) Ihana oli nähdä Aslak viimein kunnolla sekä jutella Aslakin omistajien Jasminin ja Villen kanssa.

Aslak

Gena oli ilmoitettu ALO luokkaan sillä ajatuksella, että katson missä pisteessä olemme kun syyskuussa olisi esim seuramestaruudet (LPKY), voisiko Genan taas kokeeseen ilmoittaa. Lämmitellessä/herätellessä kävin liikkeet läpi, lukuunottamatta hyppyä. Paikkamakuussa oli jo silloin levoton, muut liikkeet suoritti mukavasti, mutta entäs sitten kun kehä jännitys oli päällä ja aika mennä tosi toimiin. Tuomarina toimi Iina Terävä.

ALO ryhmä

Luoksepäästävyydessä nousi ylös haistelee tuomaria, mutta pysyi muuten nahoissan (10). Paikkamakuussa vasta toisella meni maahan. Jäi makuulle, mutta alkoi nopeasti piippailee ja aikaa taisi olla vajaa 1min mennyt kun tuli miun luo ravaillen (0). Ei sitten kest, niin ei kestä. Tarvitaan vielä paljon treeniä ja etenkin muualla kuin tutulla kotipihalla. Yksilöliikkeisiin lähdin luottavaisin mielin, Gena tuntui olevan hyvässä vireessä. Ensin hihnaseuruu, jossa Gena seurasi oikein mukavan tiiviisti, ainut että täyskäännöksessä olisi saanut olla tiiviimpi (10). Sain palautteeksi, että miun pitää olla tarkka omasta linjasta, kuulemma en osaa suoraan kävellä :) Sitten ilman hihnaa seuruu. Lähti hyvin, sitten alkoi edistää, sitten jäi jälkeen jne...Alkoi harhailla. Useita ylimääräsiä käskyjä (0). Liikkeestä maahan ei mennyt mitenkään oikein. Koira ei malttanut kuunnella käskyi. Poistui kehästä, hyppäsi hypyn jne... Luoksetulossa ei malttanut odottaa paikoillaan, lähti omiaan, mutta tuli miun viereen perusasentoon.... Tässä kohtaa miulla alkoi olla huumori jo vähissä. Toimitsijat ja yleisö pettyi kun jätin kesken, mutta en pystynyt enää olee iloinen, joten ei ollut oikein koiraa kohtaan. Yleisö oli nauttinut meidän menosta. Koira oli kyllä iloinen, mutta ohjaajan huumori loppui tällä kertaa kesken. Pidettiin kuitenkin taas pellenumero Parikkalan kentällä. Saatiin ihme kyllä palkinto, vaikka en sitä odottanut. Uskaltaakohan tuonne Parikkalaan mennä enää koskaan?

Seuruu

Tämä vain vahvisti sen, ettei mihinkää kokeeseen ole asiaa. Rautalangasta vain väännettävä edelleen liikkeitä. Varmuutta saatava, treenattava eri paikoissa ja tilanteissa. Harmi kun treenatessa ja lämmitellessä tuntunut hyvältä, taisi mennä nyt yli. Noh, nyt pystyn jo nauraa mein suoritukselle ja sanomaan että pääasia että koiralla oli kivaa.

Kuvista kiitos Marjaana Tykkyläinen