Laidun kausi korkattu kera valmennuksen

Perjantaina 13 pvä ruunat pääsivät laitumelle. Itselläni oli sen verran toiminnan täyteinen päivä, että en itse päässyt Coudia viemään. Onneksi tallityöntekijä lupasi Coudin viedä kun muitakin veivät. Coudi oli aiheuttanut sitten pientä actionia laitumen luona. Vaikka oli ohjeen mukaan ketju laitettuna, oli ryöstänyt itsensä irti ja aiheuttanut pientä hämmennystä. Edellä ollut hevonen oli myös ottanut kimmokkeen ja olivat lankojen ulkopuolella rallittaneet kunnes ruoka oli vienyt voiton. Eihän tommoinen ketju mitään pysäytä jos 600kiloinen päättää jotain tehdä, pieni "kipukaan" ei siinä kohtaa tunnu missään. Ja etenkin jos ei ole osannut olla varuillaan, niin Coudi fiksuna käyttää tilanteen hyödyksi. Onneksi tästä kaikesta selvittiin vain kengän irtoamisella. Muuten lasku laitumelle sujui hyvin ja lauma (8kpl) asettui sinne hyvin. Viikonloppuna laumaan vielä liittyi kaksi muuta ruunaa.

Itse kävin illalla myöhään agilitytreenien jälkeen koirien kanssa heppasia moikkaamassa. Koko kööri tuli moikkaamaan. Vielä ei selkeästi voinut sanoa kenen kanssa Coudi mahtoi kaveerata, kun ykköskaverit ei olleet vielä mukana laitumella. Mutta Vilin kanssa nyt ainakin rapsuteltiin, että ei nyt ihan yksin ole. Hyvillä mielin jätin laitumelle.

Ruokaa riittää

Coudi & Nixi pappa

Koko lauma, 8 ruunaa

Coudi & Vili

Vili, Masa, Coudi, Riku, Eemeli, Leksa, Reiska & Nixi

Lauantaina sitten Coudin haku laitumelta ja eikun valmennukseen kun Aaltosen Jonna saapui valmentamaan. Saatiin Coudin kanssa hyvää palautetta, ollaan menty oikeaan suuntaan. Eritysesti mie istun vapaammin Coudin selässä, annan itseni liikkua satulassa rentona ja sitä kautta Coudi pääsee liikkumaan rennompi pidemmällä askeleella eikä ala leijua. Välillä vain tuntuu siltä, että kun tosissani mietin istuntaani/rentouttani niin unohdan kaiken muun ratsastamisesta. Kädet tekee omiaan ja unohdan muiden apujen käyttämisen. Nyt kun olen rentoutta hakenut istuntaa, huomasin valkassa uuden ongelman valmentajan kanssa. Miul alkoi keskivartalo antaa periksi, meni alaselkä notkolle herkästi. Paketti alkoi hajota ja sainkin selkäni kipeäksi :( Suunta on kuitenkin oikea Jonnan mukaan, nyt vain alan kiinnittää huomiota keskivartaloon ja käsiin (niiden oikea paikka). Hyvä oli tunti, vaikka tuntui että paketti oli hukassa jonkun verran etenkin aluksi.

Ratsastuskuvista kiitos Maria Sorjonen