Lauantaina aamulla nokka kohti Pyhtäätä tyttöjen kanssa. Fanny sai lähteä turistiksi mukaan tälläkin kertaa. Tiedossa oli Agi-Kotkien agilitykisat. Kisat olivat ulkokisat ja meille ihka ensimmäiset tänä vuonna. Ei olla edes treeneissä korkattu vielä ulkona. Nyt sitten kylmiltään Tuija Kokkosen radoille. Olin ilmoittanut Genan kahdelle agilityradalle. Keli onneksi suosi, aurinko paistoi ja oli sopivan lämmintä.
 |
| Kuva suuntaa antava |
Itse taas toitotin itselleni asennetta ja koska ulkona ei oltu menty tämän vuoden puolella, toiveissa oli ihan vain radalla pysyminen. Noh, jo itse lähtö tilanteessa homma karkasi käsistä kun Gena yllätti varastamalla. Joten ajatus ennakoivasta valssista koki kolauksen ja Genan linja venyi kakkosen jälkeen. Kontaktit otti radalla :) Kepeille ei ekalla yrityksellä löytänyt oikeaa väliä. Taisin olla liian innokas itse etenemään enkä odottanut tarpeeksi, että löytää välin. Gena oli muuten oikein mukava ohjata radalla. Kulki reippaasti ja oli innostunut. Alku hämminkien jälkeen ja keppi söhläyksen jälkeen mentiin kunnialla ja mielestäni mukavalla menolla maaliin asti. Pysyttiin radalla, mutta lähtö miuta ihmetytti miten niin karkeasti lähti ennen miuta... Tulos 5vp +2.50 eli 7.50 ja sij4. Jos alku plörinät ja keppi sekoilut olisi jätetty väliin, ois aikakin ollu suotuisampi.
 |
| Kuva suuntaa antava |
Toiselle radalle sitten ajatuksella, että muuten samanlaista menoa, mutta lähdössä napakkuutta. Noh alkuun näyttikin, että Gena kestää, mutta sitten yks kaks vain ampaisi sieltä eteenpäin. Just ehdin kakkoselle tekemään takaakierron+valssin. 4 ja 5 tein takaaleikkauksen. Hyvällä vauhdilla Gena lähti etenee. 5 & 6 esteillä äkkäsi ratahenkilöt jotka oli suoraan edessä, niitä kohti ampasi, mutta onneksi pysyttiin radan sisällä ja suht nopeasti sain jatkamaan matkaa. A:lle suunnittelin takaaleikkausta, mutta tulikin alas sieltä vaikka sai hyvän etumatkan...Kepeillä sitten söhläystä eikä yhtään kuunnellut mihin väliin pitäisi mennä, joten kun koiran korvat oli aikalailla koko radan ollut missä lystää, päätin nakata koiran syliin ja poistuimme. Itsellä ei tällä radalla oma pääkoppa pysynyt kasassa vaan selkeästi v-käyrä nousi lähdön takia enkä saanut itseäni kasatuksi. Tulos HYL.
Alkuun olin todella pettynyt päivän antiin, mutta kun asiaa pyörittelin kotimatkan ajan, sain jo hyviäkin asioita mieleeni ja pettymys hävisi. Tottakai lähdöt järkytti, Gena pysynyt hyvin viime vuodet lähdöissä. Mutta toisaalta ei ole samanlaisella innolla radalla liikkunut, taisi olla jo yli latautunut. Tai mie en vaa osannut sitä käsitellä oikein. Ja olihan nämä ekat treenit/kisat ulkona tänä vuonna. Pitää vain olla erityisen ylpeä kun Gena oli niin innokas ja reipas, koko viime vuosi meni sen löytämiseen/kehittämiseen. Niin ja kontaktit mitkä mentiin niin otti. Tästä vain eteenpäin. Lähdöissä tarkkuutta!
Kuvista kiitos Martta Ala-Krekola ja Maija Aapalahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti