Yhteisuntia

Genan kanssa otettiin uusi askel huhtikuun alussa kuntoutuksessa. Selkä oli pysynyt lenkkeilyllä ja maltillisella jumppauksella hyvänä, joten oli korkea aika kokeilla mitä selkä sanoo uimisestä. Uiminen voisi tehdä selälle hyvää sekä kasvattaa meidän kuihtuneita lihaksia. Tottakai mietin, mitä mahtaa uimisesta tulla kun neiti ei ole koskaan ollut veden ystävä. Lenkkeily märässä on inhottavaa ja sade vasta ikävää onkin, ja suihkut/uiminen olleet järkytyksiä.

Fanny lähti tottakai mukaan uiskentelee, Genalle tueksi ja tämä olikin mainio juttu. Gena nimittäin yllätti käytöksellään. Fannyn mennessä edeltä altaaseen (varmistin Fannya hihnasta altaan reunalla kun Gena oli uittajan hallussa) Gena yllätti ja käveli itse perässä kun oli kerran veteen kannettu. Olin ihan varma, että Genan saisi kantaa joka kerta altaaseen, mutta ei...käveli Fannyn perässä. Ilme ehkä oli vähän epäileväinen vedessä, mutta ui hyvin, ei mennyt paniikkiin. Gena ui vain muutaman pyrähdyksen ja sitten riitti, Fannyn kanssa vielä jatkettiin uinti hetkeä.

Kaksikko yhdessä rintarinnan uimassa

Fanny

Valitettavasti uinnissa tuli kahden viikon tauko, kun piti rahaa säästellä palkkapäivään asti, mutta Gena sai palautua ensimmäisestä uinnista, ja erityisen tyytyväinen kyllä olin kun Genassa en nähnyt mitään kipeyteen viittavaa uinnin jälkeen (jumppaus ok, liikkui hyvin). Ja vielä enemmän olin tyytyväinen kun Gena asteli uimalaan varmin askelin, ja pesutilanteista lähtien ei ollut moksiskaan. Hassu koira.

Fannyn uitin ensin itsekseni, alkuun pidin neidin hihnassa ja siinä tuntui sujuvan ongelmitta. Käveli veteen ongelmitta ja ui oikein hyvin. Potkii hyvin takasilla, käännöksissä huomaa että toisen jalan laittaa lepoon (normaalia, osa tekee näin). Halusin nostaa panoksia ja otin hihnan irti. Uiminen ilman hihnaa sujui hyvin, kääntyi minne halusin jne, mutta lähdöt veteen olivat vielä vähän takkuiset (jouduin kamalasti houkuttelee ja avittaa). Mutta siltikin askel parempaan :)

Genan kanssa koin suuren järkytyksen, johon en ollut varautunut lainkaan. Gena pidettiin hihnassa ja uittaja käveli vieressä veteen kun kutsuin ja mitä Gena teki....tallusti itse uimaan. Ensimmäinen uinti oli vähän räpiköintiä ja Gena turvautui uittajaan eikä oikein välittänyt miun ohjauksista laidalta. Koska toisenkin kerran tallusti veteen ongelmitta, annettin neidin olla yksin vedessä ja molemmat käveltiin laidalla Genaa ohjaten. Neiti se vaan yllätti, askelsi varmasti veteen ilman epäröintiä ja ui oikein mallikkaasti, potki takasilla hienosti ja nyt malttoi laidan ohjeita kuunnella. Neidillä ihan oma erikoisuus, uidessa hihna on saatava ehdottomasti suuhun. Lelupalkka ei kiinnostanut.