Tänään siintä on tasan 10v kun suomenpienhevonen astui elämääni omana ensimmäisenä hevosenani. Tästä suuri kiitos Hepun ex.om. joka uskalsi antaa tämän kultakimpaleen minulle. Minua varoiteltiin, että Heppu olisi maksimissaan enää muutaman vuoden kanssamme, mutta toisin kävi. Papparainen porskutti monen monta vuotta kanssani ja opetti niin paljon. Muutaman päivän vajaa 30 vuotiaana Heppu laukkasi rakkaansa Poloneesin kanssa yhdessä vihreille laitumille ystäväni anopin maille. Heppu ei koskaan antanut iän painaa. Ikävä on suuri, mutta ikävän kanssa on opittu elämään, moni asia muistuttaa edelleen minua Hepusta. Hepun ansiosta varmasti edelleen hevosten parissa olen ja Hepun ansiosta voipi hyvinkin olla että minulla on myös Gena ja Fanny sekä enpä usko että nykyistä miestäkää olisin löytänyt ilman Heppua. Heppu toi paljon rikkautta ja rakkautta elämääni. Paljon opetti ja kasvatti. <3
Muutaman vuoden elämässäni oli myös komea latvialainen Grãfs. Graffi opetti minulle paljon ja opin Graffin kanssa erityisesti kärsivällisyyttä ja käsittely taitoja. Graffi oli reilu ½ vuotta takaperin ruunattu kun tämän ostin ja aluksi erityisesti tämä vielä näkyi käytöksessä joka hyvin saatiin kitkettyä pois ja pojasta kuoriutui todella lutuinen ja rakastava tapaus. Valitettavasti Graffi ei minun ja Hepun seurana ollut kuin muutamie vuosia. Jaloissa oli rakennevirheitä, mitkä aiheuttivat erinäisiä jalkavaivoja ja Graffi oli todella kipu herkkä, joten vähän väliä jokin jalka oli pipi. Eikä tarvinnut olla kuin pinta naarmu, niin oli kolmijalkainen. Viimeinen niitti yhteiselle taipaalle sattui maastoreissulla kun traktori törmäsi meihin, se sai minut sitten tekemään päätöksen etten lähde enää kierteeseen mukaan vaan pojalle on parempi päästä säryistä vehreille laitumille. Päätöstä monta kertaa miettinyt, oliko oikea, mitä jos, mitä jos...ikävä tätäkin poikaa on kova. Uskon, että tein oikein päätöksen, vaikka moni ehkä olisi jatkanut vielä yrittämistä. <3
Graffin poismenoa paikkaamaan ostin FWB ruuna CD alias Coudin. Tämä kakara oli oikea kakara. Todella malttamaton jolla oli iso moottori takamuksen alla. Pää ja häntä kuudentena jalkana mentiin. Muutaman kerran alkuaikoina mietin, olikohan oikea ostos, mutta pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta ja Coudista on kuoriutunut todellinen helmi. Kehuja satelee valmentajilta, olisi varmasti kisakentillekin vientiä, mutta itsellä ei enää ole intoa kisoihin. Coudin myyminen oli yhdessä kohtaa lähellä, kun hevoskärpänen alkoi sammua, mutta kun tein päätöksen että en tähtää kisoihin vaan treenaan hevosen ja itseni virkistykseksi johan alkoi kärpänen taas loistaa ja Coudi jatkaa edelleen elämässäni nyt ainokaisena hevosenani enkä tahdo siintä luopua. Aikaa ja rahaa nämä nelijalkaiset syövät oikein urakalla, mutta elämä on todella rikasta ja niin paljon olen näiltä oppinut. Vaikeina aikoina, huonoina päivinä ovat oikeita terapeutteja. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti