R.I.P. Region's Gracious Gena 7.3.2008 - 18.1.2016

Niin koitti elämäni vaikea päivä, minun oli tehtävä koiran omistajan raskain, mutta tärkein päätös. Genan oli aika lähteä omille marjamättäille nauttimaan kivuttomasta ja huolettomasta elämästä. Valitettavasti yhteinen taipaleemme oli paljon lyhyempi, mitä olin ajatellut/haaveillut. Genan kanssa koimme paljon ylä- ja alamäkiä, yhteen hitsauduimme kokemuksien myötä. Tähän asti olimme selvinneet voittajina yhdessä. Nyt eteemme tuli jotain liian suurta voitettavaksi. Genan voimat ehtyivät, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin luopua elämäni tähti/suklaanappisilmästäni. <3

Paljon olin suunnitellut vielä yhteisiä kokemuksia, mm. RallyTokon voittajaluokan ja näyttelyiden veteraanikehän korkkaamisen. Valitettavasti näitä kokemuksia ei meille suotu.

Ikävä on kova edelleen, Gena pyörii ajatuksissani lähes koko ajan. Kaikki muistuttaa minua Genasta, kotona etenkin on vaikeaa olla. Fanny parkakin joutuu opettelemaan elämää ainoana koirana talossa. Ensimmäisinä päivinä selvästi etsi Genaa ja odotti, että kotiin tuoja toisi Genan mukanaa. Josko tämä tästä ajankanssa..

Vaikea ja masentava vuoden vaihde ollut takana, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Koville on ottanut, jäljen varmasti jättää. Niin vaikea ymmärtää, että 29.10 kaikki alkoi vej ontumisesta ja tähän päädyimme :( Noh, ei tässä auta kuin nauttia Fannyn tuomista ilon hetkistä ja suunnata katsetta eteenpäin pikku hiljaa. Aika parantaa haavat ja muistoissa Gena elää aina. <3

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren,
aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku - sitä enää kuule en.

" Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi, 

jos kipu untani häiritsisi, 

tee se silloin, ystäväni. 

Älä anna surunkaan estää, 

yritä minun vuokseni kestää 

ystävyytemme raskain koetus, 

jäähän meille rakkaus, luottamus, 

joka kesti monta yhteistä vuotta. 

Miksi pelkäämme tulevaa suotta? 

Kärsimystä et minulle halua, 

autathan pääsemään tuskasta. 

Ymmärrän syvän surusi, 

tuntuu lopulliselta lähtöni. 

Älä silti ole lohduton, 

menen sinne, missä hyvä on. 

Pysythän luonani, vieressäin,   

loppuun asti lähelläin. 

Se teko on oikean ystävän, 

rakastavan ja ymmärtävän.”

(runot tuntematon kirjoittaja)