Huonoja uutisia

13.1 sitten koitti se tuomionpäivä. Kyllä jännitti ja ahisti. Tulisiko sieltä se tieto mitä pelkäsin ja epäilin, vai olisinko kerrankin väärässä (valitettavasti tähän asti olen aina ollut oikeassa kun vammaa jaloissa epäillyt). Tietysti myös vähän mietitytti Tanen rauhoittaminen, kiitos piikkikammon, mutta eläinlääkäriä olin kertonut kaiken, joten osasi odottaa erilaista potilasta.

Käytiin ensin kentällä Lameness Locator ontumamittaria testaamassa kuhan ensin oltiin lämpökameraa käytetty. Oej näytti vasuria lämpimältä kameraan. Nyt jalka oli käteen parempi, ei lämpöä tai turvostusta, parin viikon hoito oli tepsinyt. Ontumamittari oli minulle uusi, ei ollut Moilasella vielä kun Coudin kanss taisteltiin. Siintä hyvä, että kone kertoo mittarien avulla ontuman määrän, ei tarvitse omaan silmään luottaa. Mittarit on päässä (niskassa korvien välissä), takapuolen päällä ja ontuvassa jalassa. Käynnissä ei ontumaa näkynyt, mutta ravissa suoralla sekä ympyrällä näkyi oikean etusen ontuma. Taivutuksilla ei ollut vaikutusta niveliin, mutta jänteen taivutusta (vuohisen venytystä) alas reagoi.

Sitten olikin se kiva osuus, Tanen rauhoittaminen. Onneksi kukaan ei ollu kattelee kun Tanen kanssa tanssittiin karsinassa pitkin seiniä. Ei tuupia halunnut suuhun ottaa alkuun. Kerran koitti pystyykin nousta. Herkempi olisi varmasti luovuttanut, mutta itse tiesin, ettei miulla vaaraa ollut kuhan itse pysyin sisäpuolella ja Tane seinien puolella. Lopulta sain tuubin lähelle suunpieltä ja pidettyä siinä joten tottui siihen ja antoi lopulta laittaa suuhun aineen. Ei sitten pitänytkään matolääkkeenä (sen kun otti vuodenvaihteessa ihan mukisematta). Tuubi kun oli tunnin vaikuttanut, sai Moilanen pistettyä suoneen rauhoitteen. Ja poni oli vain karsinassa yhdestä narusta kiinni...ei kolmesta niinkuin Hyvinkäällä :D

Raukea Tane

Hampaat hoidettiin ensin, ja siellä ei ollut mitään vikaa/sanomista. Edes jotain positiivista siihen päivään. Oej sitten ultrattiin jonkin aikaa, kun Moilanen on hyvin tarkka. Syväkoukistaja jänne näytti paksuuntuneen ja mietittiin ensin onko vanhan vamman peruja vai jotain uutta kun alkuun ei muuta näkynyt. Tanella vuosia vuosia sitten oli liiallisesta hyppäämisestä pieni jännevamma oej, mutta se parani hyvin. Hankoside näytti hyvältä. Vamma sieltä löydettiin kuitenkin.... syväkoukistajajänteen ja tukisiteen yhtymäkohta harsottunut, eli venynyt. Ei onneks vielä revennyt/poikki...mutta riittävän vamma... Mikä voi tämä tuuri olla!!?? Coudilla oli tukisiteen yläosa mennyt ja Tanella nyt alaosa. Turvotus- ja lämpöalue ja venytyksen reagointi osuvat juuri samaan kohtaan, missä vamma näkyi.

Musertavaa, mutta annetaan nyt kuitenkin Tanelle mahdollisuus tästä kuntoutua, vaikka en tiedä miten hyvin jaksan taas tätä... Tane ei ainakaan helppoa tästä tee...kävellyttää saisi mutta poni ei tätä ihan usko... tarhassa nähty ilakoivan useasti (tukiside oej pidetään tiukasti) ja taluttaessa ollut päiviä kun ollut parempi jättää lenkki kesken kun riekkunut narun päässä. Jos poni kävelisi nätisti eikä riekkuisi tarhassa, voisin jopa uskoa että jalka kuntoutuu....tällä hetkellä en osaa kuvitella tästä mitään hyvää...Valitettavasti.

Nätti ajeltu koipi

Koiven kylmäystä

Ulkoilu moodi

Ulkoilemassa

Hevostelu saanu taas saman sävyn kuin vuonna 2015, ei paljoa olla hevosen selässä käyty. Viimeeksi valmennuksessa Missillä mennyt, kohta kaksi kuukautta mennyt siintäkin. Tanella saisi ratsastaa käyntiä, mutta noita riekkumisia/syöksyjä kun katsonut, olen todennut, että mielummin maastakäsin niitä katselen kuin tunnen selästä käsin. Jos poni alkaa rauhoittua, ehkä sitten. Helmi-maaliskuun vaihteessa olisi liikekontrolli Moilasen kanssa, sitten sen perusteella mietitään milloin rauhoitetaan ultraan.