Onneksi minulla on ihana ystävä joka on aina tukena vaikeina aikoina ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Fannyn niveltilanne oli järkytys, mutta pitihän tässä jatkaa eteenpäin. En halunnut luopua agilityharrastuksesta, joten oli aika miettiä lainakoiraa treeneihin. Onneksi ystävällä on useampi koira, joilla voi harrastaa ja häneltä liikeni yksi karvainen minun ohjattavaksi.
Niin minusta tuli Hilman ohjaaja. On siinä hauska sammari. Ei kyllä agilityssa huomaa ollenkaan että on sammari, pystykorvamäisyyttä löytyy ja blondiutta, mutta on notkea ja ketterä sekä liikkuu hyvin. Hieman on ollut haasteita vaihtaa maksi koiraan ja opetella uuden koiran ohjausta, mutta joka treenikerta mennään eteenpäin yhteistyössä. Koutsit ottaneet hyvin vastaan uuden treenikaverini, eivätkä alkuun uskoneet että en ole aiemmin ohjannut. Jo muutaman treenikerralla saatu paljon aikaiseksi ja meno paranee koko aja.
Pientä hiomista kun vielä tekee loppuvuoden, ens vuoden puolella voisi harkita kisaamista jos vain talous antaa myöten eikä tule mitään ikäviä yllätyksiä. Hilma rassukka kun ei ole kisaradoille päässyt, meinasi jäädä ikuiseksi mölliksi, mutta josko niin ei kävisikään ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti