Vaikeaan hetkeen hyviä uutisia

Maanantai oli henkisesti todella raskas päivä. Ensin saateltiin Nixi viimeiselle matkalleen ja heti tämän jälkeen oli Coudin tuomion päivä. Oli aika tsekata missä pisteessä etuset ovat. Itse olin tämän sekä Nixin takia parisen viikkoa nukkunut huonosti kun pohdin ja mietin asiaa monelta eri kantilta. Itse pelkäsin pahinta kun toinen etunen turvotellut edelleen ja hevonen seisonut jo puolisen vuotta. Ontunut ei ollut edelleenkään, mutta ei olla kyllä ravia yhtään otettukaan. Olin sitten omassa mielessäni tehnyt jo selväksi, että jos huonoja uutisia tulee, Coudi saa laukkailla vapauteen syksyn aikana. Coudi ei ole pullaponi luonteeltaan, ihmeen hyvin kuitenkin sulattanut sairaslomailun, vaikka pelkäsin pahinta. Alkuun oli vireä, mutta tasoittui kesän tultua. Olisi vain niin kamalaa laittaa jo toinen parhaassa iässä oleva oma hevonen laitumille jalkavaivojen takia. Kovasti ystävät tsemppasivat ja valoivat uskoa minuun, kiitos!

Jytky?

Alkuun otettiin pihalla ravia ja olin ihan varma, että Coudi pörhistyy joten suitsitin varuiksi. Oli niin hurja, että jouduin jopa vähän patistaa. Taisi olla ihmeissään kun sai ravata luvan kanssa. Suoralla ok, pienellä ympyrällä otti etusilla sisäjalkana ehkä hieman erilaista askelta, mutta ei ontumista. Ultraa jännitin todella, vej oli kuiva ja oej lähes tulkoo myös polven alta (en muista että olisi noin hyvä ollut). Ultrasta onneksi löytyi hyviä uutisia. Molemmista etujaloista jänne oli palautunut normaaliin malliin, sarvet olivat kadonneet. JEEE!!! Vej tukiside oli parantunut hienosti, oej tukisiteessä vielä pientä jälkeä repeämästä. Jesh!! Vilastiin mielenkiinnosta huhtikuun kuvia ja verrattiin uusiin, herran jumala miten niissä oli järkyttävä ero. Nyt oli molemmat etuset siistinä pakettina ja jänteet + tukiside oli siisteinä laatikkoina kun huhtikuussa kaikki oli vähän suttua eikä rajat olleet selvät. Jopa maallikko näki huikean eron. Olo oli mykistynyt, miten huikeasti jalat olivat parantuneet!

Nyt sitten saatiin lupa aloittaa varovasti suorien linjojen ravaaminen, mutta jatketaan edelleen napakalla pohjalla menoa. Onneksi kesällä toinen kenttä sai kivituhkapohjan. Saas nähdä miten meidän jätkälle istuu satula selkään. Vaikka ollut säännöstellyllä heinällä, on masua kiitettävästi. Toivottavasti saataisiin laihtumaan, tekisi etusille hyvää. Ja taidan ihan varmuuden vuoksi ensin itse nousta selkään...ja aidatulla alueella. Voihan se olla että on lauhkea kuin lammas, mutta eihän noista aina tiedä. Nyt vain pidettävä sormet ristissä ja peukut pystyssä, että paraneminen jatkuu samalla tavalla eikä tule mitään takapakkeja.

Kiitos Coudi! <3

Kuvat (c) KukkaT