Jäällä on mukavaa :)

Keväisiä aurinkokelejä, tai ei niin aurinkoisia kelejä...on jäällä nyt mukava lenkkeillä koirien kanssa. Tilaa on liikkua, jäät hyvässä kunnossa eikä nyt vesikelejä jäällä kamalasti ole ollut. Kyllä koirat nauttii kun pääsevät rallattamaan vapaasti, lääniä on.

Ylväs Fanny <3

Miun söpistelijä <3

Miksi miun koirat tekee aina näin?

21.2 Juulin ja ryhmärämän kanssa yhdessä jäällä :)

VOI luokka korkattiin

Tänään sitten sai taas jännittää oikein urakalla kun Fannyn kanssa osallistuttiin LPKY:n rallytoko kokeeseen. Ei muuten olisi ollut paha, kun oli vielä meidän treenihallissa, missä oltiin viikollakin käyty treenaamassa, mutta meillä oli VOI luokan korkkaus edessä. En ollut tavoitteita asettanut sen ihmeempiä. Halusin vain VOI ratatreenin kisanomaisesti suorittaa ja saada tuntumaa miten homma pyörii radan ja käytösruudun kanssa.

Tuomarina oli Taru Leskinen, meille jo hyvin tutuksi tullut. Hän kävi todella tarkasti kohdat läpi, ei jäänyt epäselvyyksiä, ja sen osalta ei tarvinnut jännittää. :) Fanny vaan päätti ulkona verkatessa, että haukkuminen on kivaa, enkä osaa enää peruttaa, enkä osaa enää keskittyä tms... Noh, ei muutakuin radalle....

Fanny tuntui käyvän kierroksilla kun mentiin lähtöön, mutta kiltisti pysyi asennossa. Mutta kostautui sitten heti ekalla kyltillä (liikkestä seisominen), kun ei tahtonut jäädä odottamaan. Uusimalla parempi. Peruutuksissa yllätti, ja teki aivan huikean peruutuksen, aivan suoraan vieressäni (sainkin useammalta kehuja radan jälkeen :) ). Spiraalissa reipasta seuruuta, mutta teki yhden pyörähdyksen (-10vp) miun edessä, en lähtenyt uusimaan. Tein päätöksen, että koska koiralla nyt kunnon vire ja innoissaan tekee, en ala laskemaan sitä sillä että uusitaan ja korjaillaan. Pyörähdyksessä miun liike pysähtyi hieman. Meille hankalta istu-90vas-istu onnistui hienosti. Istumisesta seisominen meni vinoon, mutt muuten hyvä. Takaapuolen vaihto venyi liikaa (-10vp), ei oltu enää suoritusalueella, mutta en alkanut uusii. Seuruu oikealla pujotellen super! Puolenvaihto jalan alta super! Jäi istuu kun otin askeleen. Hyppy oli irti kyltistä, ei tahtonut irrota miusta, jäin sit seisoo ja antaa käskyä, hyppäs mutta tiputti riman (-10vp). Eteentulossa miulla oli tullut apuaskel, vaikka niit saa vain alo:ssa ottaa...hups (-10vp). Loppurata sujui kauniisti.

Sitten olikin vuorossa pelottava käytösruutu. Tänään se oli istuen edessä ja todella lähellä rataa sekä kehänauhaa, eli liikkumavaraa ei ollut. Hyvin ehdin asetella istumaan. Hieman otti pepun vinoon, mutta ei liikaa. Oli todella virkeänä, en voinut yhtään kehua kun muuten olisi ponkassut ylös. Piti sitten käskyä vähän toistaa, kun etutassuja siirteli. Levottomuutta oli ilmassa, mutta hienosti myö siintä selvittiin. Pidin siihen asti käskyn alla kunnes radansuorittaja oli täysin valmis, eli yli2min. Myö selvittiin!!

Miulla oli radan jälkeen todella hyvä fiilis! Jotakuta olisi ehkä masentanut 0-tulos (ei hyväksytty), mutta ei minua. Suoritus osoitti, että me selvitään VOI radoista, eikä se käytösruutu niin paha ollut meille. Fannylla oli tänään super vire! Miun jännitys ei latistanut koiraa, jesh! Tein radalla päätöksen, että en uusi ja huikea vire säilyi alusta loppuun, koira oli iloinen ja teki mielellään kanssani. Fannya ei maton hajut kiinnostaneet kertaakaan radalla! WAU! Hyvä päivä! Kohti uusia ratoja!
 
 

Pentusia jäällä

Helmikuun alussa vielä pentutreffeillä käytiin Joshin kanssa. Jäällä oli mukava käydä kun tilaa oli temmeltää ja hyvin näki ympärilleen jos joku lähestyy jostakin. Kovat pakkaset vain vaivasivat ja osa pennuista selvästi alkoi touhuamisesta huolimatta palella, joten treffit oli lyhyitä. Mutta pienikin sosiaalinentilanne on aina hyvästä :) Joshi tuntuu tulevan kyllä kaikkien kanssa toimeen :)

Joshi tykkää lapsista

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

29.1 koitti Joshin ensimmäiset missi/misterkisat Lahdessa kun oli pentunäyttelypäivä. Gööttejä oli huikeat yhdeksän ilmoitettu, mutta kahdeksan saapui paikalle. Joshia ei hälinä haitannut, oli myös ihana huomata miten Joshi ei kuulunut tähän haukkuvaan porukkaan :) Tyyppi katseli kaikkea kiinnostuneena ja kaikkia olisi ollut kiva moikata, mutta myös osasi minuun ottaa kontaktin sekä kevythäkissä osasi levätä. 

Tuomarina oli Eeva Resko, joka arvosteli göötit ensimmäisen kerran. Tämän kyllä huomasi, eikä linjaa arvosteluissa näyttänyt olevan. 
Arvostelu: Hyvin kehittynyt urospentu. Hyvä urosmainen pää. Hyvä ilme. Hieman leveä edestä. Hyvä luusto. Hyvin kehittynyt runko. Hieman lyhyt rintakehä. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu hyvin sivulta ja takaa. Hieman leveästi edestä. PEK3

Arvostelu on muuten erinomainen, mutta etuosan leveyttä en kyllä allekirjoita. Joshi ei parasta esiintymistä esittänyt, vähän hälinä sen verran häiritsi, ettei pitkään jaksanut keskittyä aina. Liikkeisiin tarvitaan toistoa hälinässä ja hajuissa sekä seisomiseen/pöytään tarvitaan hälinässä treeniä. Pitää toivoa, että mätsäreihin päästään ennen pääsiäisnäyttelyitä.

Joshi sai palkaksi näyttelystä sisaruksien kanssa treffaamisen. Suunnattiin messukeskukselta Hollolaan Siikaniemeen Hannalle, siellä oli Anneli, Mauri ja Juno paikalla, sekä Indy (Fannyn poika). Paikalla oli myös Hannan Hilda (Fannyn emän Cindyn sisko) ja 5 mopsia (valitettavasti yksi oli viikolla poistunut keskuudesta). Aivan ihana oli kaikkia nähdä ja sitä miten kaikki tuli keskenään hienosti toimeen. Etenkin Maurilla ja Joshilla oli ihan omaa kivaa. Siellä ne päällekkäin möyrysi xD

Hannan kuvasatoa: 

Joshi & Mauri

Toiset katsoo poikien touhua

Joshi & Anneli

Juno & Anneli

Mauri

Anneli

Juno

Joshi harrastaa korkeushyppyä

Joshi ihmettelee väärän väristä Mopsia, joka kävi vierailulla

Joshi, Mauri & Anneli

Sisarukset

Sisarukset

Joshi, Anneli & Mauri

Joshi & Anneli halailee

Mauri törmäsi mopsiin

Kaikki göötit: Takana Hilda, edessä Anneli, Juno, Mauri, Indy & Joshi

On todella ihanaa kun kaikki sisarukset pääsivät näin ihaniin perheisiin, joiden kanssa pidetään yhteyttä. Tälläiset yhteiset treffit on kyllä todella ihania. Näkee toisia, pääsee turisee ja näkee toisten iloisia touhuja. <3

Huonoja uutisia

13.1 sitten koitti se tuomionpäivä. Kyllä jännitti ja ahisti. Tulisiko sieltä se tieto mitä pelkäsin ja epäilin, vai olisinko kerrankin väärässä (valitettavasti tähän asti olen aina ollut oikeassa kun vammaa jaloissa epäillyt). Tietysti myös vähän mietitytti Tanen rauhoittaminen, kiitos piikkikammon, mutta eläinlääkäriä olin kertonut kaiken, joten osasi odottaa erilaista potilasta.

Käytiin ensin kentällä Lameness Locator ontumamittaria testaamassa kuhan ensin oltiin lämpökameraa käytetty. Oej näytti vasuria lämpimältä kameraan. Nyt jalka oli käteen parempi, ei lämpöä tai turvostusta, parin viikon hoito oli tepsinyt. Ontumamittari oli minulle uusi, ei ollut Moilasella vielä kun Coudin kanss taisteltiin. Siintä hyvä, että kone kertoo mittarien avulla ontuman määrän, ei tarvitse omaan silmään luottaa. Mittarit on päässä (niskassa korvien välissä), takapuolen päällä ja ontuvassa jalassa. Käynnissä ei ontumaa näkynyt, mutta ravissa suoralla sekä ympyrällä näkyi oikean etusen ontuma. Taivutuksilla ei ollut vaikutusta niveliin, mutta jänteen taivutusta (vuohisen venytystä) alas reagoi.

Sitten olikin se kiva osuus, Tanen rauhoittaminen. Onneksi kukaan ei ollu kattelee kun Tanen kanssa tanssittiin karsinassa pitkin seiniä. Ei tuupia halunnut suuhun ottaa alkuun. Kerran koitti pystyykin nousta. Herkempi olisi varmasti luovuttanut, mutta itse tiesin, ettei miulla vaaraa ollut kuhan itse pysyin sisäpuolella ja Tane seinien puolella. Lopulta sain tuubin lähelle suunpieltä ja pidettyä siinä joten tottui siihen ja antoi lopulta laittaa suuhun aineen. Ei sitten pitänytkään matolääkkeenä (sen kun otti vuodenvaihteessa ihan mukisematta). Tuubi kun oli tunnin vaikuttanut, sai Moilanen pistettyä suoneen rauhoitteen. Ja poni oli vain karsinassa yhdestä narusta kiinni...ei kolmesta niinkuin Hyvinkäällä :D

Raukea Tane

Hampaat hoidettiin ensin, ja siellä ei ollut mitään vikaa/sanomista. Edes jotain positiivista siihen päivään. Oej sitten ultrattiin jonkin aikaa, kun Moilanen on hyvin tarkka. Syväkoukistaja jänne näytti paksuuntuneen ja mietittiin ensin onko vanhan vamman peruja vai jotain uutta kun alkuun ei muuta näkynyt. Tanella vuosia vuosia sitten oli liiallisesta hyppäämisestä pieni jännevamma oej, mutta se parani hyvin. Hankoside näytti hyvältä. Vamma sieltä löydettiin kuitenkin.... syväkoukistajajänteen ja tukisiteen yhtymäkohta harsottunut, eli venynyt. Ei onneks vielä revennyt/poikki...mutta riittävän vamma... Mikä voi tämä tuuri olla!!?? Coudilla oli tukisiteen yläosa mennyt ja Tanella nyt alaosa. Turvotus- ja lämpöalue ja venytyksen reagointi osuvat juuri samaan kohtaan, missä vamma näkyi.

Musertavaa, mutta annetaan nyt kuitenkin Tanelle mahdollisuus tästä kuntoutua, vaikka en tiedä miten hyvin jaksan taas tätä... Tane ei ainakaan helppoa tästä tee...kävellyttää saisi mutta poni ei tätä ihan usko... tarhassa nähty ilakoivan useasti (tukiside oej pidetään tiukasti) ja taluttaessa ollut päiviä kun ollut parempi jättää lenkki kesken kun riekkunut narun päässä. Jos poni kävelisi nätisti eikä riekkuisi tarhassa, voisin jopa uskoa että jalka kuntoutuu....tällä hetkellä en osaa kuvitella tästä mitään hyvää...Valitettavasti.

Nätti ajeltu koipi

Koiven kylmäystä

Ulkoilu moodi

Ulkoilemassa

Hevostelu saanu taas saman sävyn kuin vuonna 2015, ei paljoa olla hevosen selässä käyty. Viimeeksi valmennuksessa Missillä mennyt, kohta kaksi kuukautta mennyt siintäkin. Tanella saisi ratsastaa käyntiä, mutta noita riekkumisia/syöksyjä kun katsonut, olen todennut, että mielummin maastakäsin niitä katselen kuin tunnen selästä käsin. Jos poni alkaa rauhoittua, ehkä sitten. Helmi-maaliskuun vaihteessa olisi liikekontrolli Moilasen kanssa, sitten sen perusteella mietitään milloin rauhoitetaan ultraan.