Ihme kyllä viimeisen kirjoituksen jälkeen Tanen pääkopassa tapahtui jokin napsahdus ja poni rupesi kävelemään ja rauhoittumaan muutenkin. En ole saanut enää tallityöntekijöitä palautetta, että olisi kävelevä dynamiitti kun hakevat tarhasta tai olisi pihalla irti. Aamusinkin menee asiallisesti ulos. Itsekin aloin toteamaan, että vaikka olisi tuulinen keli tai vähän jännittäisi, niin ei enää purkaudu pelleilynä vaan luottaa taas ihmiseen. Se jos säpsyy selkeästi syystä, se on eri asia.
Mikä ihanuus kun voi taas nauttia ponin kanssa kävelyreissuista. Ei tarvii koko aikaa odottaa, että mitä seuraavaksi. On taas mukavaa kävelläkin sen ponin kanssa. Etenkin rauhalliset mettälenkit <3
Mutta mikäs sen mukavampaa kun poni rauhoittui, uskalsi hypätä selkään ja todeta, että pari kuukautta ehti mennä ja oli mukava palata satulaan. Itse kylläkin tykästynyt menemään ilman satulaa kun käyntiä vain köpsötellään. Mutta onhan tästä vissiin jotain hyvääkin ollut, käyntityöskentelystä, kun ponin ryhti muodossa parantunut selkeästi.
Tanen jalassa alkoi näkymään positiivisia merkkejä viikon sisällä kun jalat alkoivat pysymään maassa. Jalan lämpöily ja turvottelu laski ja lopulta hävisi. Vain yksi ilta säikky kentällä ja hoitaja selässään lähti pari kertaa kunnon pukkien kera....tästä jalka otti muutaman päivän takapakin. Mutta kun muuten Taneboy ollut nyt aisoissa ja maltillinen, niin jalka palautui siintä hyväksi puolessa viikossa.
 |
| Tanen "serkku" Possu |
Eläinlääkäri tulossa nyt maaliskuun puoli välissä. Hieman jännittää millaisia kommentteja saadaan. Todnäk vain liikekontrolli, mutta miten jatkoja sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti